tiistai 31. heinäkuuta 2018

Yön huiput

Viitseliäisyys kannatti. Laitoin perhoslakanan ja valvoin peräti puoli yhteen. Toistakymmentä eri lajia tuli saaliiksi, osa minulle tuttuja, osa uusia tuntemattomia. Ja sitten tuli oikein jymyilmestys. Minäkin sain kerrankin jotain hienoa ja kaunista: keltaritariyökkönen. Kirjan mukaan kaakkoinen laji ja uusi tulokas Suomessa.

 Jos ei se pidä siipiään levällään, ei juuri huomiota herätä, paitsi koollaan.

Iso-okamittari ja keltaritariyökkönen.

Olin niin innostunut keltaritariyökkösestä, että meinasi tämä jäädä huomiotta: idänpronssiyökkönen. Sekin on samalla tavalla uusi tulokas ja kaakkoinen laji.

1 kommentti:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Onneksi olkoon! Siniritariyökkönen on tullut nähtyä, mutta ei keltaista.