Luonnossa tapahtuu

Kyllä perhosia on retkellä vaikka kuinka. Olen vain tullut niin vaativaksi, että minulle pitäisi olla aina uusia lajeja, mutta sehän on mahdottomuus. Kaikki paikalliset päiväperhoset olen jo moneen kertaan kuvaillut.
Mutta on silti kiva katsoa, mitä luonnossa tapahtuu.  Tätä metsänokiperhosta kuvailen aina urakalla, sillä ensi vuonna sitä ei taas näe ollenkaan, toukan kehitys kun kestää kaksi vuotta. Vain parittomina vuosina perhosta näkee täällä päin.

Nyt on kuoriutunut jo loistokultasiipiäkin. En ensin  havainnut niitä ollenkaan, mutta kun näin naaraan, tuli sen perässä kaksikin kilpakosijaa. Naaras vain ei tainnut huolia kumpaakaan, lujaa vauhtia käveli karkuun.

Kilpakosijoita oli keisarinviittanaaraallakin. Tässä kuvassa niitä on kaksi, mutta välillä minusta näytti kuin kosijoita olisi ollut kolmekin. En ihmettele, sillä koiraita näkee aina paljon enemmän.

 Sitruunaperhosen uusi sukupolvi lentelee taas runsaana. Se kun ei koskaan näytä päällyspuoltaan, minä aina yritän kokeilla, jos saisin lennossa kuvattua sen kauniin päällyksen, mutta kyllä siinä riittää vielä haastetta.

Kuvista huomaa, miten reagointi on hidasta. Perhonen lentää jo melkein kuvan ulkopuolella ennen kuin olen saanut kameran laukaistuksi.

Kummallista, että sellainen kyllä onnistuu, mitä ei kuvaa, mutta toisin päin ei. Tässä vissiin olen yrittänyt perhosta kuvata, mutta mötiäinen onkin onnistunut pääsemään edustavasti kuvaan.

 Joku alkaa olla jo elämänsä loppupuolella. Pääsi kuitenkin hyvin vielä lentämään.

 Sinisiipikin on joutunut hyökkäyksen uhriksi. Selvästi tuosta on jokin lintu haukannut, mutta ei ole saanut ateriaa. Pelkät siiven palat ovat jääneet nokkaan.

Jo luulin, että nytpä sain uuden lajin, kun tällaisen näin. Kotona koneelta huomasin, että on minulla jo kanankaalikoisa. Talvet kun tahtovat olla kovin pitkiä, pääsee aina unohtumaan kaikki, mitä on joskus oppinut ja nähnyt.

Tämä on jo parin päivän takainen. Se on pitkästä aikaa uusi laji kokoelmiini. Olen tulkinnut, että se olisi heinänorsu. Minulla kun alkaa näitä yölentäjiäkin olla kymmenittäin, ei tahdo muistaa, onko minulla jokin laji vai ei, ja tunnistuksen saa alkaa alusta yhtä vaivalloisesti kuin eka kerralla.