Poikasaikaa

Viikko Seinäjoella sukuloimassa ei tuottanut tietystikään mitään ihmeellistä linturintamalta. Törnävällä oli keväällä valtavasti naurulokkeja, nyt olivat aikuiset lokit hävinneet ja jäljellä oli teini-ikäisiä poikasia.

Sorsia oli iso liuta, muutama poikanenkin. Välttelivät suihkuun menoa.

Ja sitten eräänä päivänä kävelyllä kulki tien yli fasaaniemo ja seitsemän poikasta. Eikä tietenkään kameraa mukana. Kännykällä nyt ei mitään ihmeellisiä kuvia saa. En ole pitänyt niin väliä ostaa kallista kännykkää, kun minulla on kerran kamera.

 Monta räpsäisyä otin. Nämä oli ainoat, joista edes erotti, että lintuhan siellä menee. Kävin pari kertaa paikalla kamerankin kanssa, mutta ei näkynyt perhettä enää missään.

Sitten eräänä päivänä menin erääseen puistoon, jos vaikka siellä olisi jotain kuvattavaa. Siellä oli valtavasti naakkoja, suuri osa poikasia. Yksi naakka lähestyy uhkarohkeasti pupua. Lopulta pupun hermot pettivät ja se hyppäsi pois paikalta.

Olin kuullut, että Evijärvellä on mustatiirakolonia pesinyt kahdessakin paikassa. Kun kerran suhteellisen lähellä olimme, käväisimme sielläkin. Ihmehän se olisi ollutkin, jos meidän kohdalle olisi mustatiiroja osunut. Olisivatko lähteneet jo eteläisemmille paikoille. Tiiroja kyllä oli, mutta vitivalkoisia. Ja yksi naurulokki hätisteli meitä ainokaisen poikasensa luota, vaikka olimme mielestäni kaukana poikasesta.
Koskahan onnistun kuvaamaan siellä peltopyitä. Joskus olen sattunut sentään näkemään, mutta missäs kamera silloin on ollut.