maanantai 27. heinäkuuta 2020

Arvuutteluksi menee

Eilen oli hyvä poikaspäivä.  Eilisten punarinnan ja leppälinnun lisäksi pyöriskeli pihassa ja metsälenkillä monenlaista jälkikasvua. Ovat kovin kauniita ja suloisia äsken mainittuihin verrattuna. Taitaa
tämä näissä kahdessa ekassa kuvassa olla pensaskertun poikanen.

 Talitintin nuorukainen.

Keltasirkku.

 Pikkuvarpusia on niin tuhottomasti, että en tiedä oikein kuinka monta pöntöllistä niitä onkaan.


Sitten alkaa lenkillä nähtyjen arvuuttelu. Minusta tämä voisi olla hernekerttu. Minä vain luulen.


 Mutta sitten minulle tulee todellinen tenkkapoo. En yhtään osaa sanoa lajia, ellei ole samaa lajia kuin äskeinen. On kuitenkin eri paikassa, ei ole samaa pesyettä.
 Tämä taitaa kuitenkin olla samoja poikasia äskeisen kanssa.

 Niin puhtaan valkoinen. Mutta en uskalla veikata.

Tämä on sama yksilö. Pyrstön muodosta laittaisin uunilintuihin, mutta en arvaa väittää mitään.

 Piikkejä pisti esiin keskeltä peltoa. Keväisellä pellolla kirmailleella kanadanhanhipariskunnalla on näköjään vain kolme poikasta.
Tällainen oli maisema hanhilla. Keväällä olin aivan järkyttynyt, kun tuo punainen alue oli laitettu ihan matalaksi, siinä kasvoi sankka metsä. Ryteikkö on nyt komean kukkapeitteen alla piilossa. Onhan siellä ryteikkölintujen ollut kuitenkin hyvä pesiä.

4 kommenttia:

Susanna Hietanen kirjoitti...

Hienot havainnot!

Harvinaisen siistiksi siivottu entinen metsä. Usein ovat kuin pommin jäljiltä todella kauan.

Tillariina kirjoitti...

Meillä kökkii pikkivarpusen ja västäräkin poikasia joka päivä takapihalla. Isoja ovat jo, mutta emot vielä ruokkivat.

A Casa Madeira kirjoitti...

Beautiful images.
janicce.

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Tuo viimeinen lintu voisi olla siritäjä.Lyhyt pyrstö vaalea alaosa, ja näyttäisi kuin kaulassa olisi keltaista?