Nokikana raahaa tällaista oksaa tai kortta lammen toiselle puolelle. Minkähän takia se piti hakea vastakkaiselta rannalta, kun ihan vieressä oli samanlaisia.
Mutta mikä lienee syynä siihen, että se tiputtikin kaiken kesken kaiken ja ryyppäsi vettä päälle. Alkoikohan suuta kuivaa.
Silkkiuikku kampesi itsensä vedestä korsien päälle
ja kävi makuulle, ilmeisesti sopivaksi katsomaansa pesäpaikkaan. Ja toinen raahasi paikalle tavaraa.
Silkkiuikut olivat erään sataman edustalla laajalla alueella, joka oli aivan täynnä niiden pesiä. Kuvaan ei pitkän putken vuoksi saa laajempaa otosta, joten tässä ei ole kuin pieni osa alueen silkkiuikkupesistä. Seassa oli mm. nokikanoja, lokkeja, tiiroja ja sorsalintuja.
Tänä aamuna kotipihassa pikkuvarpuspariskunta rakenteli myös majapaikkaa. Langalla toinen odottelee, että lähtisin pois.Ja kun en ymmärtänyt lähteä, sylkäisi lintu suustaan kaiken pois. Harmi, että vain istuksin terassilla älyämättä poistua. Mietin, oliko tuon nokikanankin rakennustarpeiden sylkemisen syynä ihmiset, jotka seisoivat rannalla. Mutta ovathan ne toisaalta tottuneet ihmisiin.
liejukana, nokikana, silkkiuikku, pikkuvarpunen
2 kommenttia:
Olen löytänyt nokikanan käytöksestä hyvin vähän mitään logiikkaa. Toki olen vasta matkani alussa (tässä suhteessa). Jotenkin tuntuu, että akselilla äly - vietti se asettuu kovasti tuonne viettireunaan. Jos olen väärässä, kuulen mielelläni vasta-argumentteja.
Susanna: Minulla on nokikanoista tosi vähän kokemusta, sillä niitä ei lähiseuduilla majaile. Mutta vähäisten kokemusteni mukaan kallistuisin samoille linjoille. Ainakin olen sen huomannut olevan aika agressiivinen lintu.
Lähetä kommentti