Perhoskesäkin alkanut

Jo sentään alkaa näkyä perhosiakin. Voikukkapellolla löivät ilmassa leikkiä sitruunaperhoset.

Mutta kun ne laskeutuivat, naaras ei huolinut koirasta sulhasekseen, se pitää takapäätään koko ajan pystyssä torjumisen merkiksi. Eikä mikään ihme, noin repaleinen ja rähjäinen vanha koiras!

Tässä jo aiemmin keväällä yritin kuvata kangasperhosta lennossa, että saisin sen kerrankin siivet auki. Ja vaikka kuva ei häävi tullut, iloitsen silti. Monen vuoden yrityksen jälkeen näin sen ruskean päällyspuolen ekaa kertaa ja sain sentään jonkinlaisen kuvan. Tätä on monta kertaa vaikeampi kuvata siivet auki kuin sitruunaperhosta, sillä tämä on niin tosi nopea.

Tänään yllätti mansikkakirjosiipi pörähtämällä pellon rumimpaan kohtaan.

Mittariperhosiakin alkaa ilmestyä, tässä sananjalkamittari lenkillä tavattuna. Asettui tietysti itsensä näköisten lehtien sekaan.

Ja Suomen (ainakin jonkin lähteen mukaan) toiseksi yleisin perhonen tesmaperhosen jälkeen: lanttuperhonen. Tämä on naaras.

Ja kas kummaa. Lenkille lähtiessä pysähtyi auroraperhonenkin sen verran voikukalle, että tällaisen räpsyn sain. Ei siis tarvinnutkaan juosta sen perässä.

 aurora, lanttuperhonen, kangasperhonen, mansikkakirjosiipi, sitruunaperhonen, sananjalkamittari