Vapaita kanoja

Ajattelin istuttaa uusia perennoja, ja siksi eräällä paikkakunnalla käydessämme lähdimme käymään eräällä kasvitarhalla, josta oli netissäkin oikein mainoksia ja paikan piti olla vielä aukikin.

Jo ajomatka olikin elämys, kasvitarhalle ajettiin metsäteitä mutkien kautta jumalan selän taakse, ja sieltä vielä kymmenen kilometriä korpeen päin!

Tullessamme pihaan metsän keskelle, meitä tervehti kolme korviahuumaavasti räksyttävää koiraa, onneksi omassa aitauksessaan. Kun jalkauduimme autosta, havaitsimme, että pihassa ja sinne johtavalla polulla tepasteli useita kymmeniä kanoja ja kukkoja. Vuohiakin liikuskeli siellä täällä. Lukumäärästä ei oikein käsitystä, mutta näkösällä käyskenteli ainakin viisi vuohta, ulkorakennuksen taakse livahti jokunen. Autonrenkaita ja autonraatoja lojui siellä täällä, samoin kaikenlaista muuta roinaa sikin sokin. Pihassa seisoi lupaavasti kaksi valtavaa kasvihuonetta, joissa arvelimme kukkia kasvatettavan, ja sinne suunnistimme. Ensimmäisen ovea raottaessamme näimme sen entiseksi kasvihuoneeksi. Pelkkää rojua. Samoin toinen ryönäkasojen valtaamana. Pihassa oli myös pitkä lava, jossa oli joskus kasvatettu kukkia. Mutta missä ihmiset? -Ei missään. Pihassa oli vielä pieni leikkimökin kokoinen ränsistynyt, länällään oleva mökki, ei kai se voinut asumus olla! Ja sitä paitsi ovi repsotti selällään. 

Kun ei ostettavaksi tarkoitettuja kasveja näkynyt missään, eikä puhettakaan ihmisistä, hiivimme vähin äänin autoon ja ajoimme samaa tietä takaisin.

vuohi, kana, kukko