Perhosten värisuora

Tänä vuonna olen aloittanut yöperhosten kyttäilyn jotenkin paremmin kuin monena muuna vuonna, aloitin jo hyvissä ajoin heinäkuun lopussa. Olen ymmärtänyt mennä kukillekin sekä päivällä että yöllä. Nämä nauhukset ovatkin todellisia perhosmagneetteja myös yöllä. Keltaritariyökkönen näytti viihtyvän niillä ympäri vuorokauden. Sain myös ruususiiven näiltä nauhuksilta sekä pari muuta elistä. Olisivat vain saaneet kukat kukkia kauemmin. Kuivuuskin taisi jouduttaa kukkien nopeaa lakastumista.

Ritariyökkösten toinen, kulmaritariyökkönen, saapui toissa iltana puun rungolle, jolle olin sivellyt punaviini-fariinisokeri-punaviinietikkasekoitusta. Nyt viime aikoina aiemminkin niitä on iltaisin ollut yhtaikaa kaksikin kappaletta.

 Ja kerran jo pelkäsin, että siniritariyökkönen ei enää ikinä saapuisikaan meille, kun sitä ei viime vuonnakaan näkynyt, mutta toissailtana se tuli. Sain siis sen kolmen värisuoran! On se komea näky, kun pimeään puutarhaan katsoessa yhtäkkiä näkyy valtava valkoinen lepattava olio. Kun se levittää siipensä, taitaa juuri ja juuri mahtua peukalon ja etusormen väliseen vaaksaan.

Voidelluille puunrungoille ilmestyi kaikenlaisia muitakin kivoja, mm. tämä tummapuuyökkönen. Silläkin on tosi hyvä suojakuvio.

 

Huppukeltayökkönen kyllä loistaa rungolta kauas. Samoin muut keltaiset yökköslajit.

Vielä pörräsi vadelmavillaselkä rungolla. Ainakin kuukauden se on jo lennellyt, ja sen kaverit.

Ja kun sitten kaikessa rauhassa istuskelin lakanan vieressä odottaen tulijoita, kuului takaani  linnun ääni "kvik". Käänsin taskulampun puun rungolle, ja siellähän oli lintu napsimassa noita minun juuri kuvaamiani perhosia. Vain kulmaritariyökkönen lensi kiireesti luokseni turvaan :) :)