Erikoisempia kyttäilemässä

Eilen oli harvinaisen kaunis ja kirkas aurinkoinen päivä. Teimme linturetken Imatralle. Ja meitä onnistikin. Vuoksella uiskenteli edelleenkin uivelopariskunta, joka on kuulemma oleillut siellä koko talven.

Olihan siellä paljon isokoskeloita ja telkkiä sekä sinisorsiakin, niin ja tietysti naakkoja, variksia sekä merimetsoja, mutta nyt yritimme metsästää näitä harvinaisempia.

Eräällä ruokintapaikalla yritimme taas kytätä kirjosiipikäpylintua, joka tietojen mukaan myös on oleillut koko talven paikalla. Mutta ei näkynyt. Joku paikallinen kertoi, että se on hävinnyt sen jälkeen, kun paikalle on ilmestynyt muutama päivä sitten haukka. Niinpä tietysti, minun tuuriani! Mutta olihan siellä yllättäen kymmenen linnun parvi tiklejä. Nekin ovat minulle tosi harvinaisuus. vain kerran olen nähnyt tiklin omalla paikkakunnalla. Joten ihan tyytyväinen olin kuitenkin. Tietysti näimme ne tavalliset talvilinnut, jotka kotipihallakin käyvät päivittäin. Eivät säväyttäneet enää edes pähkinänakkelit eikä valkoselkätikkakaan, niitähän näkee kotonakin!

Eräällä toisella ruokintapaikalla oli yllättäen puukiipijä. Hämmästyttävää vauhtia kiipeili puunrungolla, aivan kuin hiiri olisi vilistänyt. Täällä kyttäsimme nokkavarpusta, mutta ei tietysti sattunut kohdalle.

Mutta pyytämättä ja yllättäen vilisti maassa lumikko. Useaan otteeseen se pyöriskeli ruokintapaikalla ja kerran se nappasi hiiren ja pyyhälsi paikasta toiseen hiiri suussa. Nyt ei harmita muu kuin se, että juuri sellaista kuvaa en saanut!

lumikko, puukiipijä, uivelo, tikli