Ei ole ollut tilhiäkään koko talvena, mutta tänään yhtäkkiä osui kamera pihassa yksinäiseen tilheen.
Huvikseen kävimme kuulostelemassa, olisiko teeriä taannoisilla kujertelupaikoilla. Niitä ei nimittäin ole pariin vuoteen siellä ollut metsätöiden takia. Ja jo tielle kuului valtava kujerrus ja kähinä. Oli vain kuunneltava ja kuvailtava kaukaa tieltä, sillä lähelle ei voinut mitenkään mennä, lunta oli paikoin vielä puoli sääreen. Tämäkin kuva vain malliksi, että kyllä teeriäkin vielä on olemassa. Noin 10 lintua lenteli tai istuskeli puissa. Ja puiden takaa kuului koko ajan pulputus. Ainakin 100 metriä oli tuonne matkaa.
Kappas, keltasirkku tuli tiirailemaan.
Eilen sain tietää uuden koskikarapaikan. Ja pakkohan sinne oli suunnistaa, vaikka tie oli sohjoinen ja rapainen. Koko ajan pelkäsin, että juutumme kiinni. Kävelyäkin oli sata metriä umpihangessa, mutta siellä oli kuin olikin tällainen otus.
Kaukana järvellä keskusteli harmaalokki rannalla seisovan puolisonsa kanssa. Kumeat aoo-huudot vain kaikuivat tyynellä järvellä.Kuivalla lumettomalla rinteellä lenteli ensimmäiset nokkosperhoset.
Pihassa on näkynyt vihervarpusia ja peippoja, urpiaisia, mustarastaita ja pari pajusirkkua ja västäräkkiä. Ja tietenkin kaikki talvella nähdyt, joten kyllä vipinää riittää.
nokkosperhonen, harmaalokki, keltasirkku, koskikara, tilhi, kurki, teeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti