Kroatian-matkan elämyksiä osa 2

Kroatian-matkalla käväisimme yhtenä päivänä jopa Bosnian puolella eräällä lintujärvellä. Siellä oli valtavasti erilaisia sorsia ja haikaroita, pikkumerimetsoja ja vaikka mitä. Ainut paha puoli, että kun meitä oli 12 hengen porukka veneessä, aina linnut tahtoivat lähteä edestä karkuun. Tai jos sattui hyvälle hollille muuten, aina oli jonkun toisen pää tai oksan karahka edessä. Lähellä oli iso lehmäkarja laiduntamassa ja valtavasti lehmähaikaroita putsaamassa lehmien korvista ja muusta ihosta ötököitä.

Rääkkähaikaroita oli runsaasti.

  Samoin pikkumerimetso oli runsaslukuinen laji.

Kroatiassa on paljon kivikkoa ja vuoria, myös niittyjä. Kivikkopyy on omalla alueellaan.

Kun oli ukkosen jälkeen juuri satanut, räystäspääskyt kerääntyivät lammikoiden reunamille savea keräämään.

Vuoret olivat mahdottomia.

Erään ulkosaaren ympärillä oleili välimerenhaukkoja.

Sinne saareen ajettiin pari tuntia kovaa vauhtia ja onnistuttiin näkemään välimerenliitäjiä. Aallokko oli aikamoinen, joten vain jokunen kuva onnistui edes vähäsen.
 

 

 Tällaiseen saareen piti rantautua eväitä syömään ja nenää puuteroimaan.

välimerenhaukka, välimerenliitäjä, rääkkähaikara, kivikkopuyy, räystäspääsky, pikkumerimetso, lehmähaikara

Kroatian lintumatkalla nähtyä 1

Yli viikko vierähti Kroatiassa Skaftung Naturen lintumatkalla. Valtavasti tuli taas eliksiä, eli lintuja, jotka näin eka kertaa eläissäni. Onneksi on keksitty kamerat, muutenhan en kaukana olevia kohteita näkisi muuta kuin mustina möykkyinä. Tässä esittelen muutaman näkemäni pikkulinnun. Yllä heinäkerttu.

Keltahemppo on aina karttanut minua. Suttuisten kuvien sijaan sain tällä kertaa linnusta kuvan lähempää, mutta ah, vain korkealta alapuolelta.

Kirjokerttu.

Kirjotasku koiras.

Kivikkorastas.

Kuhankeittäjä olisi saanut olla lähempänä. Onhan se Etelä-Savon maakuntalintu, vaikkakaan en ole sitä täällä onnistunut koskaan näkemään, vaikka 30 vuotta lauloi tonttimme vieressä.

Lyhytvarvaskiuru.

Mehiläissyöjä.

Nummikirvinen.

Pensassirkku.

Punapäälepinkäinen.

Rastaskerttunen.

Sininärhi.

Taiturikultarinta.

Mm. tällaisia lintuja näki vähän väliä, joitain piti oikein etsimällä etsiä. Taisi minulle tulla eliksi yli 20. Lintukattaus jatkuu seuraavassa postauksessa, kunhan joutaisin perata kuvia lisää.

Myöhäinen kevätretki

Eräänlainen linturetki tuli tehtyä Haukivuorelle. Tiesin, että alkaa olla jo myöhäinen aika nähdä suuria hanhiparvia, mutta lähdimme silti retkelle. Joutsenia oli vielä muutama eräällä altaalla.

Vaikkei harmaahanhia enää näkynyt missään, eikä kapustarintoja, joita oli siellä aiemmin nähty, oli vielä jonkin verran valkoposkihanhia. Tässä vain muutama siitä isosta määrästä, mitä hieman kauempana näytti olevan ihan pelto harmaana. Siellä täällä pelloilla oleili töyhtöhyyppiä. Tuntuu, että ne olivat jo sellaisia, jotka aikovat sinne jäädä pesimäänkin. Kuovejakin jossain.

Joutsenten kanssa samalla altaalla uiskenteli neljä mustakurkku-uikkua, naurulokkeja kirkui, ja yksi tukkasotkapariskunta nukkui sikeästi
 

Paluumatkalla tultiin pikkuteiden kautta ja huomattiin sama: Lintumassat ovat suurelta osin jo lähteneet liikkeelle, alkoihan nyt vihdoin ilmat lämmetä. Kohdalle sattui myös tienviitta Lintusuo, jonne poikkesimme huviksemme, kaunis oli suo. Heti kohdalle osui metso tai teeri, mutta ei tietysti jäänyt odottelemaan meitä, vaikka oli tosi kaukana. Äkkiä vilkaistuna ei suolla paljaalla silmällä näkynyt muuta kuin lokkeja. Olisi pitänyt oikein kunnolla jalkautua, mutta alkoi olla jo myöhä ja väsymys ahdisteli.

mustakurkku-uikku, laulujoutsen, valkoposkihanhi

Ihan kohtuullinen reissu

Kaverin kanssa oli tarkoitus lähteä pienelle lintukierrokselle. Jo heti hänen pihaan ajaessani huomasin talon nurkalla räystään alla räksän pesän.

Eihän se kauaa viihtynyt, kun häntä tuijotin.

Kaverin mökille ajoimme aluksi kangasvuokkoja katsomaan, niitä on erikseen käytävä aina katsomassa, vaikka samanlaisia ovat vuodesta toiseen (niin kuin linnutkin). Mökkirannassa uiskenteli kaksi kuikkaa, ja tiira tuli niitä hätyyttämään.
 

 Eräässä lahdenpohjukassa ui härkälintupariskunta, mutta niin vahvan pusikon takana, että vaikea saada kuvaan. Oli pari muutakin vesilintua, mutta heti lähtivät karkuun.

Teimme sitten pienen kierroksen, jos sattuisi näillä pienillä vähillä pelloilla käyskentelemään joitain lintuja. Muutamia kanadanhanhia, joutsenia, kurkia, töyhtöhyyppiä, kuoveja, ja joitain muita kahlaajia. Jollain pellolla oli sepelkyyhkyjä ja metsäkauriita. Korppikin vilahti ohi, ja peippokin pesänsä vieressä yritti säikytellä pois. Tällä kertaa tällainen reissu. Taitaa olla suuri osa linnuista jo lähtenyt eteen päin.

Kirjoitan tätä vintillä. Katsahdin välillä ulos ja ihan hätkähdin, kun parin metrin päässä olevassa koivussa ikkunan takana tuijotti minua varis. Kun käännähdin siihen päin pääni, se lähti menemään. Se oli sen näköinen, että oli tuijottamut jo jonkin aikaa.

kuikka, härkälintu, räkättirastas

Saapui paikalleen

Käväisin katsomassa, olisiko eräälle tietylle paikalle tullut pikkulintuja. Se on ollut minulla luottopaikka, jossa on ollut useita eri lajeja helposti nähtävissä.

Ainakin pensastasku oli saapunut. Kiva, eivät metsätyöt ole sitä häirinneet. 

Pajulintukin lauleli, samoin västäräkki hyppelehti. Kii-kii-ääni kuului vähän väliä aika läheltä. Luulin haukaksi, mutta olikin harmaapäätikka. Harakoitakin oli, mutta ei näkynyt pikkulepinkäistä, jota odottelin. Ehkä myöhemmin.
 

Uudella lintutornilla

Omalle paikkakunnalle on vihdoinkin tehty lintututorni. Sattumalta tulin tietämään paikan. Eivät ole vielä mainostaneet, ilmeisesti siksi, koska pitkospuita ei ole vielä voinut laittaa. Hyvä oli torni,   suolammen rannalla. Siellä oli ainakin kuoveja, kurkia, telkkiä, taveja.

 Tiltalttikin lauloi matkan varrella.

Telkillä oli kovat geimit meneillään, reviiristä kai kiistellään. Telkkiä oli useita pareja. 

Joku on kertonut, että siellä on ainakin aiemmin pesinyt myös kaakkuri. Harmi, että tuonne lammelle on meiltä kolmisenkymmentä kilometriä.

telkkä, kuovi, kurki, tiltaltti.

 

Laihanlaista

Eilen tein linturetken Parikkalan Siikajärvelle. Jo menomatkalla hotelli Laatokan Portin edessä olevalla lahdella pysähdyimme tutkailemaan olisiko lintuja. Jäällä juoksenteli useita keltavästäräkkejä ja tavallisia västäräkkejä. Paluumatkalla ajattelimme kuvata paremmin näitä, mutta jäät olivatkin jo sulaneet ja keltavästäräkkejä ei näkynyt missään.

Vastarannalla oli valtavasti valkoposkihanhia. Komeaa katsottavaa oli, kun taivas melkein musteni koko joukon noustessa siiville jonkin säikäyttämänä. Ja se kaakatus! Vain muutama oli tullut ihan rantaan jalkojaan viilentämään. Vasta tietokoneelta huomaan nyt, että etuoikealla on tavikin, jota en paikan päällä havainnut.

Silkkiuikkupari liehitteli toisiaan. Rannoilla näkyi erilaisia kahlaajia, mm. useita rantasipejä.

Siikalahti itsessään olikin tällä kertaa jonkinlainen pettymys. Eri lajeja oli hyvin vähän. Hanhia kyllä oli, mikä oli tietysti kiva. Oli valtavat parvet valkoposkihanhia ja toisaalla taas metsä- ja tundrahanhia. Kuvan metsähanhet nukkuivat niin sikeästi, että vain kyljen kääntämisen aikana sain hieman nähdä naamaakin. Naurulokkejakaan ei ollut kuin muutama entisaikoihin verrattuna.

Tundrahanhia.

Pajusirkkukin ilahdutti läsnäolollaan.

 

Pieni parvi erilaisia kahlaajia ruokaili mättäikön seassa. Valkoviklo oli, ja ainakin pari muuta lajia. Minulla on vieläkin vaikeuksia erottaa joitain kahlaajia toisistaan.

Pari nokikanaa, muutama lokki ja tiiroja, telkkiä, mutta ei yksilöitä tai lajeja kovinkaan montaa. Siinäpä päällisin puolin näkymät.

silkkiuikku, pajusirkku, valkoviklo, valkoposkihanhi, metsähanhi, tundrahanhi, keltavästäräkki