Äitienpäivänä koettua

 Välillä aina tekee mieli lähteä kauemmaksi katsomaan, olisiko jotain erilaista nähtävissä. Kiersimme eilen koko päivän Mikkelin lintutorneja. Niitä on neljä, yksi jäi käymättä. Mikkelin Kenkäveron puutarhassa pyydysteli hyönteisiä meidän mielestämme isohko lintu. Se näytti ainakin rastaankokoiselta. Siksi ajattelin sitä ensin isolepinkäiseksi, mutta kyllä se on kivitasku.

 Olen ennenkin yrittänyt jahdata kivitaskua, mutta kyllä ne ovat olleet pienempiä tähän verrattuna. Mitähän voima-ainetta tämä on nauttinut saadakseen kokoa.

Jossain lenteli taas ongelmallinen lintu. Ei sanonut mitään, siksi on tosi vaikea saada selvää, onko se pajulintu vai tiltaltti. Juuri kun olin tullut siihen tulokseen, että se olisi tiltaltti, ilmenikin jokin tuntomerkki, joka sopiikin pajulintuun. Silti kallistuisin vielä enemmän tiltalttiin, sillä joku oli kuullut lähialueella tiltaltin ääntä. Pajulinnun ääntä ei sen sijaan kuulunut missään. Minusta se oli niin tavattoman pienikin, joten sopisi tiltalttiin.

Yhdellä lintutornilla törmäsimme tuttavaperheeseen. Saimme kuulla, että he tietävät paikan, jossa on liejukana. Ajoimme heidän perässään paikalle, ja luulinko todellakin, että se tulisi ruovikon seasta keekoilemaan! Väärin luulin! Ruovikon  sisällä se kanteli korsia ja muuten vain uiskenteli. Punainen nokka vain vilahteli. Joku ohikulkija sanoi, että se oli näkyvillä enemmän silloin, kun se oli juuri saapunut.

 Sinisorsan pää on niin tosi kiiltävä ja komea näin keväällä. Poikaparein sitä kuljetaan!

Tukkasotka vartioi vaimonsa unta. Tunnin olimme tällä paikalla, mutta minnekään ei isäntä poistunut nukkuvan vaimonsa viereltä.

 Sitten ihan vierestä uiskenteli piisami.

Jotainhan sillä oli raahattavanaan suussa.

Ei mitään suurta linturyntäystä, suuri osa on mennyt jo pesimään, mutta kivoja pikku kokemuksia.

kivitasku, tiltaltti, tukkasotka, liejukana, sinisorsa, piisami

Pari välähdystä lenkiltä

Monenlaisia vesilintujakin on tavattu rannoilla. Tänään kävimme 10 kilometrin lenkillä, joten otin vain pienemmän kameran ja putken mukaan. Aina pitäisi olla kaikki rekvisiitat mukana. Eräällä kivellä kökötti kaksi tiiraa ja toisella oli kaksi valkoista, joita luulin lokeiksi, otin kuitenkin tunnistuskuvan.  Voi, nehän olivatkin uiveloita. Kylläpä niitä nyt viihtyy täällä pitkään, mutta kuka sitä pohjoisemmaksi menisikään näillä keleillä! Ja oikein pienistä tunnistuskuvista ilmenee, että uiveloita uiskenteli muitakin kauempana. Pitäisikö huomenaamulla mennä uudelleen katsomaan.

Toisella puolen oli järvellä kaksi kanadanhanhea. Ne ovat nyt sitten vissiin vallanneet tilan joutsenilta ja kuikilta. Ei näkynyt kanadanhanhien lisäksi muita. Minusta siellä olisi tilaa kaikille, mutta ei näiden mielestä. Tässä kanadanhanhi peseytyy. Vesi vain lentää kaaressa, kun lintu potkaisee.

Meinasin laittaa vielä  muitakin kuvia, mm. rantasipin, mutta en jaksa odottaa niiden latautumista, ei millään nyt suostunut kone lataamaan muita kuin nämä kaksi.

Taas pienestä kiinni

 Oli taas pienestä kiinni, että näin tällaisen ihmeen. Jos ei juuri sillä minuutilla olisi noustu sohvalta varustautumaan päivälenkkiä varten, olisi sinirinta jäänyt näkemättä.

 Siinä se nurmikolla tepasteli ötököitä kuunnellen.

Ja kun sitä jonkin aikaa katseli ja sen jälkeen katsoi peippoja ja pikkuvarpusia, vaikuttivat ne kovin kömpelöiltä sinirintaan verrattuna. On se niin jotenkin jalomuotoinen ja oloinen.

Olin vähän nyreissäni, kun ei Lapin-reissustakaan tullut mitään, kun on niin kylmää ollut. En halunnut lähteä sinne lumen keskelle. Eihän sinne näköjään tarvitse mennäkään, kun Lapin linnut näyttäytyvät täälläkin. Ei taida niilläkään olla kiire sinne kylmyyteen.

Valkoinen maailma

 Johan oli aamulla näky, kun heräsin. Koko maailma taas valkoinen. Ja lisää tuli koko ajan lunta. Linnutkin tuntuivat vähän ihmettelevän tilannetta. Tässä meidän naapurilokkimme. Olemme varmoja, että lokkipariskunta, joka on jo ainakin viisi vuotta pesinyt naapuritontilla katolla, on aina sama pariskunta ja alkaa tuntea meidät. Ne vierailevat aina meidän pihassamme ja nokkivat lintulaudan alustatkin.

Mies on huomannut, että ne aina tervehtivät häntä kajattamalla, kun hän menee ulos. Eilenkin menin ulos, mutta eivätpä minua vaan tervehtineet. Mutta kun näkivät miehen, heti alkoi pajatus. Vähän loukkaannuinkin, että minusta ei välitetä, ja mietin syytä. Älysin, että mieshän se on meillä, joka aina vie linnuille ruokaa, joten siinä syy. Tuntevat kyllä minutkin, eivät juuri poistu kauas ulkona käppäillessäni, vähän vain väistävät sivuun.

Juoma-allas on ollut jo monille linnuille tarpeellinen, siitä on ryypännyt monikin janoonsa ja hätäisimmät ovat peseytyneetkin. Mutta nytpä olikin kaikki vesi jäätynyt. Turhaan nokkaisi lokkikin jäätynyttä vettä.

Yön kulkija

Luionto tarjoaa aina jotain hauskaa ja yllättävää. En ole ennen vielä tällaistakaan otusta luonnossa nähnyt. Juuri kun olimme menossa illalla nukkumaan, ulkona hämärässä askaroi jokin kuusiaidan alla. Mäyrähän se. 

En olisi kuunaan uskonut mäyrää näkeväni, sillä sehän liikkuu öisin ja hämärissä. Suurin osa kuvistakin on sellaisia, että pään kohdalla on vain kuin pyörivä hyrrä. Niin piti pitää pitkää valotusaikaa. Ja nyt vasta kun tarkemmin katson tätäkin kuvaa, ei sillä näy etujalkaakaan ollenkaan, on näköjään juuri liikuttanut jalkaa niin, että valokuvasta on hävinnyt koko jalka. Mutta ei voinut enempää kuvata. Alkoi tulla nopeasti yhä hämärämpää, joten suuri osa kuvien otuksista näyttää vain karvatukoilta.
mäyrä

Toistaiseksi onnea

 Nyt olen onnistunut löytämään oikean puun, jossa palokörki oli tehnyt taannoin itselleen pesäkoloa. Arvelimme, että se ei välttämättä siihen jää pesimään, sillä puut ovat tien varressa ja ihan puiden läheisyydessä on kaadettu metsää ja nyt siinä on laikutettu metsäpohjaa isoilla metelöivillä koneilla.

Mutta pakko on näköjään lintujenkin tottua ihmisiin, jos meinaavat hengissä pysyä. Minulla oli onni myötä. Jo heti minuutin kuluttua tuli toinen lammen takaa ja ilmoitti kry kry kry -äänellään tulostaan. Huusi vielä pari kertaa hyyyi! ja tuli pesän lähelle.
Pian kurkkasi pesästä toinen ja lensi pois. Tulokas tarkasteli ensin ympäristöä puolelta ja toiselta ja luikahti lopulta pesään. Haudonta on siis käynnissä. Mutta tulenko koskaan näkemään poikasia, se onkin jo toinen juttu. Miten ihmeessä onnistuisin paikalle juuri oikeaan aikaan! Paikalle on sentään kilometrin pyöräilymatka.

Ulkomaisia perhosia Suomessa

 Joensuun Botaniassa, kasvitieteellisessä puutarhassa, on myös perhospuutarha. Ihanasti lentelee perhosia jatkuvasti ympäriinsä. Nämä lajit sain kuvatuiksi, en tiedä onko tässä kaikki lajit.

Botaniassa on viisi kasvihuonetta. Emme tienneet, että perhoset ovat vasta toiseksi viimeisessä. Ensimmäisessä kasvihuoneessa lenteli vain yksi perhonen ja aloin jo motkottaa, että kyllä on ylimainostettu paikka perhosten osalta. Mutta maltti on valttia, ei pidä hätäillä.

Kaposiipi Heliconius sp

Heliconius sp

 Tämä on aika iso ja komea, mutta valitettavasti sekin niin vikkelä, että vaikka käytin runsaasti aikaa sen saamiseksi muistikortille, ei onnistunut kunnolla.

Mayataivaansiipi Morpho peleides

Vain parille on nimi, niistäkin toisille vain heimonimi. Kattavaa luetteloa perhosista ei ollut, sillä kuulemma heillä on perhosia eri aikoina erilaisia, vähän kokeilevat, mitkä mitenkin menestyvät.

Yksi elispinnakin

Eilen toteutimme pitkäaikaisen haaveen käydä Joensuussa perhospuistossa. Tarkoituksena tutkia samalla matkan varteen sattuvat järvet ja lammet, ja niitähän Suomessa riittää, mutta suurin osa näytti olevan vielä jäässä, joten linnuista ei juuri tietoakaan. Paluumatkalla tulimme Liperin kautta, ja Liperin kirkon vieressä oli lampi, jolla näytti olevan enemmänkin elämää.

Elämäni ensimmäinen näkemäni mustakurkku-uikku näytti siellä myös uiskentelevan. Olisi nyt tullut vähän lähemmäksi, mutta se oli jo liikaa toivottu. Tästäkin riittää riemua kyllä pitkäksi aikaa.

Sitten yhtäkkiä huomasin jonkin kiitävän valtavaa vauhtia lammen poikki. Piisamihan se taisi olla. Eivät linnut siitä suuremmin piitanneet, naurulokit vähän älähtivät, mutta muuten se kävi linnusta. Mistä se piisami siihen tuli, ei aavistustakan, siinä se vain oli ja ui rantaan.

 Laitetaan kuva vielä lapasorsista, eivät nekään ole jokapäiväistä herkkua.

Vain telkkänaaras uskaltautui vähän lähemmäksi. Olisivat nyt nuo harvinaisemmatkin otukset olleet lähempänä.

Lammella oli vielä ainakin haapanoita, tukkasotkia, sinisorsia. Joku katselija väitti näkevänsä myös harmaasorsia, mutta ei minun silmiini osunut. Perhosista ja muusta seuraavilla kerroilla.

mustakurkku-uikku, lapasorsa, piisami, telkkä

Lämpimän päivän retki

Tämänpäiväinen retki suuntautui kangasvuokkoja katsomaan. Niitä on pakko käydä ihailemassa joka vuosi. Niitähän kasvaa vain siellä täällä mäntymetsässä, joten niitä on erikseen lähdettävä etsimään, jos meinaa nähdä.

Lähellä oli myös pieni lampi, joka on ilmeisen matala, koska sieltä olivat jäät lähteneet jo melkein kokonaan. Yllätyksekseni siellä oli useita uiveloitakin. Niillä ei näytä olevan vielä mikään kiire Lappiin lumen keskelle.

Telkkiä oli myös aika paljon, joutsenparikin näytti viihtyvän keskellä lampea.
kangasvuokko, uivelo, telkkä

Matojen jahtaaja

Laulurastas ilmestyy pihaan aina, kun keväisin sataa lunta. Tässä lumet ovat jo sulaneet, ja ilmeisesti matojakin on jo liikkeellä, sillä se juoksenteli siihen malliin nurmikolla täpistellen, että herättelee niitä liikkeelle.

 Ja jotainhan se kai sieltä saikin, vaikka minusta näyttää pelkältä sammalelta. 

Jos joskus on turhauttava päivälenkki, niin ainakin tänään. Ei ensimmäistäkään tilaisuutta edes kuvauksen yritykseen: 

-Tien yli loikki kauris - ei kuvaa.

-Oikein kyttäsin paikassa, jossa mies oli nähnyt palokärjen pesässään heittelevän ulos lastuja. Kotona ilmeni, että mies oli neuvonutkin minulle väärän puun.

-peltoaukealla ei ensimmäistäkään lintua.

-järvellä jään reuna on vetäytynyt niin kauas, että jos siinä istuskeli joku, ei sitä ainakaan näkynyt. Eikä jostain syystä rannoillakaan ketään.

-Vain kameran linssin läpi näki, että kaukana kaukana seilasi 7 kuikkaa. - ei puhettakaan kuvanotosta.

-Kuusten latvassa kuului kuulemma hyvin korkeaa linnun ääntä. Näin sanoi mukanani ollut hyväkuuloinen kaveri. Minähän en korkeita ääniä enää kuule. Olisi voinut olla hippiäisiä, mutta ei edes näkynyt ketään.

-Metsässä pari kertaa pyrähti ihan nenän edestä pyy lentoon. -Ei ole minulla vieläkään pyystä kuvaa.

-Kevään ensimmäiset perhoset näkyivät. Oli muutama sitruunaperhonen ja yksi koivutyttöperhonen. Viimemainitusta jahtasimme kuvaa, mutta ei millään se pysynyt paikallaan tarpeeksi kauaa.

Niin että sellainen reissu.