tiistai 9. toukokuuta 2017

Yön kulkija

Luionto tarjoaa aina jotain hauskaa ja yllättävää. En ole ennen vielä tällaistakaan otusta luonnossa nähnyt. Juuri kun olimme menossa illalla nukkumaan, ulkona hämärässä askaroi jokin kuusiaidan alla. Mäyrähän se. 
En olisi kuunaan uskonut mäyrää näkeväni, sillä sehän liikkuu öisin ja hämärissä. Suurin osa kuvistakin on sellaisia, että pään kohdalla on vain kuin pyörivä hyrrä. Niin piti pitää pitkää valotusaikaa. Ja nyt vasta kun tarkemmin katson tätäkin kuvaa, ei sillä näy etujalkaakaan ollenkaan, on näköjään juuri liikuttanut jalkaa niin, että valokuvasta on hävinnyt koko jalka. Mutta ei voinut enempää kuvata. Alkoi tulla nopeasti yhä hämärämpää, joten suuri osa kuvien otuksista näyttää vain karvatukoilta.
mäyrä

8 kommenttia:

Tillariina kirjoitti...

Todellakin olet ollut onnekas! Olisipa kiva tietää miten lähellä mahdollisesti itse on ollut mäyrää vai onko ollenkaan?

MaaritKoo kirjoitti...

Siis vau!

seita kirjoitti...

Oho, harvinaista, että mäyrä uskaltautuu noinkin valoisaan aikaan ja vielä pihapiiriin.

Anniina / Taskut täynnä kirjoitti...

Hienoja kuvia!(ei niitä sumeita/puuttuvia jalkoja huomaa kukaan :D ) Varmasti mukavaa kun voi seurailla mäyrää kaikessa rauhassa ja noin hyvällä näkyvyydellä. Itse olen nähnyt mäyriä vain silloin kun koirat ovat semmoisen jostain kolosta löytäneet, ja silloin ei näitä otuksia ehdi juuri katsella kun on vain saatava koirat kiireesti pois. Mäyrät osaavat nimittäin olla aika petoja vaikka lutuisilta näyttävätkin! Ja aika pelottava matala murinakin niillä on...

Upea bannerikuva muuten ukkometsosta!

Kvilttaaja kirjoitti...

Oi oletpa ollut onnekas. Olen nähnyt vain autojen alle jääneitä mäyriä moottoritien kupeessa :(

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Mieletön havainto! Minä olen nähnyt vain kuolleita mäyriä;-(

Vikki kirjoitti...

Hienoa, onnea tästä kohtaamisesta!
Olen yhden ainoan kerran nähnyt mäyrän ja surullista kyllä, liikenteen uhrina.

Kirlah kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Tämä todellakin oli ihmeellinen sattuma. Olen joskus miettinyt, kun olen selaillut eläinkirjoja, onko kaikkia niitä eläimiä oikeastikin olemassa, mitä kirjoissa esitetään. Niitä kun ei koskaan näe.
Mutta ilmeisesti elämme nykyisin niin paljon sisätiloissa vain sohvan nurkassa ja tietokoneen ääressä, ettei meillä ole juuri tilaisuuksiakaan niihin törmätä. Saa nähdä, jäikö kohtaaminen ainoaksi laatuaan.