Islannissa nähtyjä 4

 

Kesäkuun alun Islannin matkalta on niin paljon kuvia, että ei mitään määrää. Kaikkia en ole edes vielä ehtinyt katsoakaan. Eräänä päivänä oli ohjelmassa valasretki, jolloin näimme monta ryhävalasta. Koskaan en ehtinyt saada kuvaa siitä, kun valas ennen pinnalla hengitystään puhalsi suihkun. Ei osannut ennakoida, mistä suihku kulloinkin tulee.

Lintukallioita oli useita. Niihin ei vain päässyt lähelle. Oli tyydyttävä katsomaan merellä kelluvia mustia täpliä. Tässä ruokkeja.

Tylli

Aamulla herätessä huomasimme ikkunasta takapihan lampulla taivaanvuohen nukkumassa. Taivaanvuohi oli yhtä tavallinen näky kuin meillä peippo.

Punajalkaviklolla oli varmaan lähellä poikaset, koska se yrittää estää ihmisten kulkua.

Suosirri lauleskeli niityllä isolla kivellä.

Pulmussirrit lietteellä. 

Mustapyrstökuirikin oli tuiki tavallinen näky, sellainen jokapaikan lintu.

Grönlanninlokki. Sillä oli toinen silmä vioittunut.

Isolokki ja selkälokki. Joku tuli lokkeja syöttämään, ja taivas täyttyi lokeista.

Vesipääskyjäkin oli vähän joka lammessa. Ja paljon.

Mustalintua olin kovasti toivonut näkeväni, mutta ei vieläkään tullut kovin lähietäisyydelle. Tässä pariskunta.

Mustalintukoiras. Olen siitä asti toivonut saavani tästä linnusta lähikuvan, kun luin Kalle Päätalon kirjoista, miten hän aina keväisin odotti mustalintujen saapumista järvelle. Linnut kelluivat kuulemma järvellä ihan suurina lauttoina. Tuskin niitä nykyään enää on niin paljoa.

mustalintu, vesipääsky, taivaanvuohi, grönlanninlokki, isolokki, selkälokki, ryhävalas, punajalkaviklo, pulmussirri, suosirri, tylli, ruokki

Islannissa nähtyä 3

Islannissa on niin monenlaista maisemaa, ja maa on niin erikoinen, että on pakko laittaa muitakin kuvia kuin lintuja. Puroja ja jokia on valtavasti, joka paikka oli täynnä rentukoita. Tällaiset paikat ovat virta-allin mielipaikkoja.

Putouksia on paljon, monet kuuluisia turistinähtävyyksiä. Tähän kuvaan ei vain mahtunut enää noiden putousten yläpuolella olevaa putousta. Tämä taisi olla jopa Islannin kansallismaisema.

Jossain päin oli pieni kirkko ja sen vieressä muistona entisajan rakennustyyliä.

Maan aikoinaan kiehuessa ja kuohuessa on muodostunut tällaisia kumpuja.

Erään sellaisen kummun päällä istuskeli lyhytnokkahanhipari.

Erikoisin kokemus oli eräänlainen navettaravintola (farm restaurant). Navetta ja ravintola samassa rakennuksessa. Ruokaillessa saattoi nähdä navetan puolelle, tämäkin kuva otettu ikkunasta ruokapöydässä. Navettaan pääsi myös sisälle tutustumaan. samoin saattoi seurata, miten talon koira haki lehmät illalla lypsylle.

Vaivaiskoivumetsää. Yksi niitä harvoja paikkoja, missä metsää yleensäkään on.

Paljon on hienoja kauniita maisemia, mutta runsaasti on myös pelkkää laavakenttää, johon ei kasvillisuus tahdo sadoissakaan vuosissa pystyä juurtumaan.

Riekko ruokaili ja hyppelehti rinteillä.

Tuo nimenomainen riekko oli polun varrella tälle putoukselle mentäessä. Tämä Gulfoss, yksi kuuluisimpia putouksia.

Lapintiiroja tien tukkona. Jossain oli myös liikennemerkkejä, joissa varoitettiin linnuista.

Pikkukuovi seuraavanlaisen maiseman tienoilla.

Karuja merenrantoja ja lintujyrkänteitä. Näissä pesi paljon pikkukajavia ja myrskylintuja sekä kiisloja.

Laulujoutsenia oli aika paljon siellä täällä.

Sammunut tulivuori, jonka laelle kiipesimme portaita pitkin. Oli niin mahdoton tuuli, että tosissaan sai pelätä, että tuuli heittää rinteeltä alas. 

Korppi syöksähti erääseen vuoriseinämän kajavakoloniaan, muttei sillä kertaa onnistunut saalistamaan. Kääntyi takaisin.

Niin sanottu Musta metsä. Valtava alue, joka koostuu laavamuodostelmista. Olen ollut tuolla myös 35 vuotta sitten, jolloin ei ollut mitään kasvillisuutta eikä polkuja ainakaan. Saattoi helposti eksyä. Nyt oli tehty hienot kävelyreitit ja joka paikassa kasvoi kivasti vaivaiskoivua.

Keflavikin lähellä oli rivi erikoisia katulamppuja.

Ja maasta höyryää edelleen kauhean pahanhajuista rikinkatkuista höyryä. 

Merenrannat ovat täynnä lietettä. Merisirriä ei ole helppo löytää kivien ja kasvillisuuden seasta.

merisirri, lyhytnokkahanhi, lapintiira, kiiruna, korppi, laulujoutsen, pikkukuovi
 

Islannissa nähtyjä 2

Yksi linnuista, joita en ollut tiennyt olevaksikaan, oli valkosiipitiira. Oikein sumuinen ilma ja muiden tiirojen seassa lenteli, joten en millään meinannut sitä edes nähdä. Hauska lintu: musta kroppa ja valkoiset siivet.

Myrskylintu on niinikään uusi tuttavuus. Ihan maantien vieressä oli kalliosenämä ja siinä myrskylintujen pesiä, Niillä oli kevätkarkelot ja reviirikiistat meneillään.

Yksi istui pesällään. Tämä se ymmärtää kauniin sisustuksen päälle.

Tavallisia tukkasotkia.

Mutta samalla lammella uiskenteli myös lapasotkia, jotka olivat uusi tuttavuus. Niillä harmaa selkä, eikä ole tukkaakaan.

Amerikantukkasotkaahan ne oikeat lintutuntijat metsästivät, mutta tämä ei kuulemma sittenkään ole vissiin sellainen, vaan amerikantukkasotkan ja tukkasotkan risteymä.

Ja vanha tuttu harmaasorsa, mutta sitähän kannattaa aina kuvata. Sitähän ei ainakaan täällä päin näy.
 

valkosiipitiira, harmaasorsa, tukkasotka, lapasotka, myrskylintu, sotkaristeymä

Islannissa kohdattua 1

Olin Islannissa  Skaftung Naturen kymmenen päivän lintumatkalla. Retki kohdistui Länsi- ja Pohjois-Islantiin. Matka oli tietysti antoisa, kuten aina ja näin tai kuvasin noin 60  eri lintulajia (muut näkivät 20-30 lajia enemmän), joista 14 oli itselleni ihan uusia ennen näkemättömiä. Osa oli jopa niin uusia, että en ollut sellaista ymmärtänyt toivoakaan, kuten yllä oleva virta-alli, kuvassa koiras. Niitä oli useissa virtaavissa vesissä.

Toivelistalla oli alli, jota en ollut ennen nähnyt. Nyt pari kertaa laji oli jopa niin lähellä, että sain peräti kuvan, yllä allinaaras.

Ja tämä pitkäpyrstöinen on allikoiras. Paljon harvemmin näitä näki kuin virta-alleja. Tämä yksilö nukkui eräässä pienessä lammessa, heräsi, päästi varoitusäänen ja nukahti uudelleen.

Merenrantojen linnuista minulla on aina puuttunut myös riskilä. Nyt yksi sellainen uiskenteli pohjoisessa Husavikin satama-altaassa, kun odoteltiin valassafarille lähtöä. 

Telkän Islannissa elävä sisarlaji amerikantelkkä oli myös aika yleinen. Hieman erinäköinen kuin meille tutumpi oma telkkä.

Amerikanjääkuikka oli myös laji, jota en uskonut näkeväni, mutta sellaisia uiskenteli parissakin paikassa. Toisessa makasi jopa pesällä.

Sepelhanhi oli niinikään uusi tuttavuus. Yhdessä paikassa ruokaili pariskunta eka päivänä. Sen jälkeen ei enää näkynyt.

Islannin tuliaiset jatkuvat, kunhan saan peratuksi sitä valtavaa kuvamäärää, joka minulla on.