Uivelot jäällä

 Jään reuna on vetäytynyt jo kauas, joten ei tahdo millään riittää kameran putket kuvaamaan muuttomatkalla olevia lintuja. Kohtasin tänään kymmenen uivelon parven matkalla Lappiin. Eilen kävin samalla paikalla, silloin niitä oli kuusi. 

Mutta mikä Murphyn laki se taas sai moottoriveneen tulemaan juuri samaan aikaan kuin minä olin kuvaamassa. Ja linnut tietysti karkuun. Eihän se moottorivene tuosta jään reunalta eteen päin päässyt, mutta sai linnut pakenemaan ja minut kiukkuiseksi harmista. 

uivelo

Pääsiäisenä tavattuja

Harmi että pääsiäinen oli niin aikaisin, että oli vielä kovasti lunta, eikä lintuja oikein ollut vielä paljoakaan. Vasta eilen ja tänään yhtäkkiä lisääntyi sirkuttelijoiden määrä rutkasti. Eilen tepasteli pellolla kevään ensimmäinen kurki. Yksikseen näytti olevan.

Ei ole ollut tilhiäkään koko talvena, mutta tänään yhtäkkiä osui kamera pihassa yksinäiseen tilheen.

Huvikseen kävimme kuulostelemassa, olisiko teeriä taannoisilla kujertelupaikoilla. Niitä ei nimittäin ole pariin vuoteen siellä ollut metsätöiden takia. Ja jo tielle kuului valtava kujerrus ja kähinä. Oli vain kuunneltava ja kuvailtava kaukaa tieltä, sillä lähelle ei voinut mitenkään mennä, lunta oli paikoin vielä puoli sääreen. Tämäkin kuva vain malliksi, että kyllä teeriäkin vielä on olemassa. Noin 10 lintua lenteli tai istuskeli puissa. Ja puiden takaa kuului koko ajan pulputus. Ainakin 100 metriä oli tuonne matkaa.

 Kappas, keltasirkku tuli tiirailemaan.

 

 Eilen sain tietää uuden koskikarapaikan. Ja pakkohan sinne oli suunnistaa, vaikka tie oli sohjoinen ja rapainen. Koko ajan pelkäsin, että juutumme kiinni. Kävelyäkin oli sata metriä umpihangessa, mutta siellä oli kuin olikin tällainen otus.

Kaukana järvellä keskusteli harmaalokki rannalla seisovan puolisonsa kanssa. Kumeat aoo-huudot vain kaikuivat tyynellä järvellä.

 Kuivalla lumettomalla rinteellä lenteli ensimmäiset nokkosperhoset.

Pihassa on näkynyt vihervarpusia ja peippoja, urpiaisia, mustarastaita ja pari pajusirkkua ja västäräkkiä.  Ja tietenkin kaikki talvella nähdyt, joten kyllä vipinää riittää.

nokkosperhonen, harmaalokki, keltasirkku, koskikara, tilhi, kurki, teeri

Erikoisempia kyttäilemässä

Eilen oli harvinaisen kaunis ja kirkas aurinkoinen päivä. Teimme linturetken Imatralle. Ja meitä onnistikin. Vuoksella uiskenteli edelleenkin uivelopariskunta, joka on kuulemma oleillut siellä koko talven.

Olihan siellä paljon isokoskeloita ja telkkiä sekä sinisorsiakin, niin ja tietysti naakkoja, variksia sekä merimetsoja, mutta nyt yritimme metsästää näitä harvinaisempia.

Eräällä ruokintapaikalla yritimme taas kytätä kirjosiipikäpylintua, joka tietojen mukaan myös on oleillut koko talven paikalla. Mutta ei näkynyt. Joku paikallinen kertoi, että se on hävinnyt sen jälkeen, kun paikalle on ilmestynyt muutama päivä sitten haukka. Niinpä tietysti, minun tuuriani! Mutta olihan siellä yllättäen kymmenen linnun parvi tiklejä. Nekin ovat minulle tosi harvinaisuus. vain kerran olen nähnyt tiklin omalla paikkakunnalla. Joten ihan tyytyväinen olin kuitenkin. Tietysti näimme ne tavalliset talvilinnut, jotka kotipihallakin käyvät päivittäin. Eivät säväyttäneet enää edes pähkinänakkelit eikä valkoselkätikkakaan, niitähän näkee kotonakin!

Eräällä toisella ruokintapaikalla oli yllättäen puukiipijä. Hämmästyttävää vauhtia kiipeili puunrungolla, aivan kuin hiiri olisi vilistänyt. Täällä kyttäsimme nokkavarpusta, mutta ei tietysti sattunut kohdalle.

Mutta pyytämättä ja yllättäen vilisti maassa lumikko. Useaan otteeseen se pyöriskeli ruokintapaikalla ja kerran se nappasi hiiren ja pyyhälsi paikasta toiseen hiiri suussa. Nyt ei harmita muu kuin se, että juuri sellaista kuvaa en saanut!

lumikko, puukiipijä, uivelo, tikli

Lajeja oli runsaasti

Tänään oli taas se päivä, kun valtakunnallisesti bongattiin pihalintuja. Tänä vuonna olikin lajirunsautta, vaikkei puluja ja pikkuvarpusiakaan näkynyt tarkkailutunnin aikana missään. Kannattaa näköjään tarkkailla mieluummin aamupäivällä, jolloin ne yön jäljiltä ovat nälkäisempiä. Tässäpä tämänvuotinen (2024) Bird Lifen pihabongaussaalis:

harakka 2, närhi 5, keltasirkku 50, punatulkku 6, talitiainen 4, sinitiainen 4, hömötiainen 1, urpiainen 3, mustarastas 1, käpytikka 1, valkoselkätikka 1, harmaapäätikka 1, peippo 1, viherpeippo 4. Ja vielä nisäkkäistä orava. 

Oikein iso yllätys oli naaraspeippo, joka keltasirkkujen kanssa hyppelehti lintulaudan alla. Yllätys oli myöskin viherpeipot, sillä en ole havainnut niitä pitkään aikaan.

Kuvassa valkoselkätikka, joka uskollisesti on käynyt pihassa koko talven, ja jopa täsmällisesti, aina kello 11.

 

Auringon haloilmiö

En eilen kävelylle lähtiessä arvannutkaan, että saattaisin nähdä auringon haloilmiön. Ja parempana kuin koskaan ennen. Nyt oli nähtävissä sivuauringoissa oikein sateenkaaren väritkin. Puuttuu vielä, että olisi saanut sivuauringoista lähtevän auringon ympärillä olevan kaarenkin kuvaan, tai edes nähnyt sellaisen. Sellaisen näkeminen minulta vielä puuttuu.
 

Monenlaista

Vaikka nykyään talvet ovat yleensä harmaita, mustia ja leutoja, tulee sentään aina joskus myös kylmiä ja kirkkaita päiviä, jolloin luonnon kauneus pääsee oikeuksiinsa.

Urpiaisetkin ovat saapuneet, jo viikko sitten. Viime vuonna en muistaakseni nähnyt niitä ollenkaan.

Vaikka valkoselkätikka on kuulemma harvinainen, näyttäytyy se silti aina joskus meidänkin pihassa. Tämäkin taas kolmen ikkunan läpi ja viistoon kuvattu.
 

 

 Samoin kettu oli eilen yhtäkkiä pihassa siemeniä syömässä. Ei onneksi näyttäisi olevan kapinen.

 Eräänä yönä puolenyön jälkeen täyskuutamossa (sekin harvinaista nykyään) tulla pomppi rusakko omenapuun alle. En yrittänytkään kuvaa, en kumminkaan olisi osannut ottaa niin, että kuvasta olisi ymmärtänyt, että rusakko oli kuutamolla.

 

 Uudenvuoden aattona oli iltapäivällä hieno auringonlasku.

kettu, urpiainen, keltasirkku, valkoselkätikka

Jäätävää

Ei ole tainnut edellisen postauksen jälkeen aurinkoa näkyäkään, mutta tänään se vihdoin näyttäytyi. Käväisin rannalla katsomassa, mitä siellä olisi, ja olihan siellä kaikki rannat täynnä erilaisia jäähahmoja.

 

Syksyistä

Jo toista viikkoa sitten paistoi aamuaurinko kovasti ja lämmitti niin, että höyry vain nousi järvestä.

Silloin oli ensimmäisiä pakkasaamuja, jolloin järvikasvitkin olivat saaneet huurteisen pinnan.

Ja kultaiset lehdet koivuissa loistivat auringossa.

Ja heti kylmän tultua tulivat myös pikkulinnut. Pikkuvarpusia ilmestyi kuin taiottuna iso liuta.

Ainakin kaksi hömötiaista ilmestyi myös.

Pähkinänakkeleita on ainakin kaksi vakituisesti.

Talitiaisia on paljon, taisi kesällä olla hyvät pesinnät.

Sinitiaisia jokunen, hämmästyttävän vähän kuitenkin.

Ja tämä harakka pitää meidän pihaa kotipihanaan. Se on varmaan poikuetta, joka syntyi pihamme kuusiaidassa olleessa pesässä. Kovin varovaisesti kyttää toisella silmällä ikkunaan, onko joku ajamassa häntä pois.

harakka, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, pikkuvarpunen, pähkinänakkeli

Närhen lento

Närhi on komea lintu, vaikka en tykkääkään, että se keräilee ruokaa kaulapussiinsa ja piilottaa jonnekin, eikä sitten talvella kuitenkaan löydä varastojaan paksun lumipeitteen alta.
 

Pimeässä ruokailijoita

Oli illalla niin sateinen ja märkä sää, etten viitsinyt laittaa perhoslakanaa enkä valotusta. Käväisin kuitenkin ulkona katsomassa, olisiko pimeässä jokin perhonen ruokailemassa. Nurmikolla imeskeli siniritariyökkönen omenaa.

Puun rungolla oli mahdoton määrä puolukkapiiloyökkösiä, vaikka jo joskus pari päivää sitten olin sivellyt syöttinestettä rungolle.

Niitä oli jos jonkin näköisiä ja värisiä.

Eikä pelkästään puun runko ollut täynnä samaisia otuksia. Perhosbaarin yläpuolella on katos, ettei sade pääse perhosiin, ja katokselle on asetettu omenansiivuja vieri viereen. Ja nehän olivat kaikki aivan täynnä, ja nimenomaan juuri puolukkapiiloyökkösiä. Taisi ihan jokin yksittäinen muu laji olla. Taas luulin saavani hyviä kuvia, mutta eihän pimeys ole paras mahdollinen kuvaukseen. Nyt onkin ongelmana se, että perhoset alkavat kiiltää salamavalossa.  Ainakin tämän lajin siivet heijastavat valoa kovastikin.

siniritariyökkönen, puolukkapiiloyökkönen