Uusi bongaus

 Keväällä olin nähnyt pienellä reheväkasvuisella lammella telkkiä. Kesällä kävin lammella uudestaan, ja siellä ne olivat edelleen. Viikko sitten menin huvikseni katsomaan, mitä lammella näkyisi, ja ihmettelin kauheasti: Nämä linnut eivät ikimaailmassa ole telkkiä!

 Samanlainen tummanruskea pää kuin telkillä, mutta nämähän ovat ihan vaaleanpunaisia! Eivätkä olemukseltaan yhtään telkän oloisia.

 Siellä niitä uiskenteli ja torkkui kolme tai neljä kasvien seassa.

 Olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä ovat nuoria haapanoita.

Tänäänkin menin niitä vielä katsomaan, ja kuten aina ennenkin sinne mennessä, niin nytkin muutama lintu lensi lammen toiseen päähän, josta en niitä enää nähnyt. Ja jos siirryin siihen päähän lampea, linnut lensivät toiselle puolelle. Joten en nyt sitten tiedä, onko siellä vielä telkkiäkin vai ovatko lentäjät täysikasvuisia haapanoita.

Tämä on kyllä telkkä, joka lenteli ja uiskenteli kavereidensa kanssa tuolla samaisella lammella vielä kesällä.

Sinisiä siipiä

Lisää kesän perhosia. Sinisiipiäkin tuntuu olevan toistakymmentä eri lajia. Huomasin, että minullekin oli kertynyt jo useammanlaisia sinisiipiä, mutta kun yritin antaa niille nimiä, oli se toistaiseksi ylivoimainen tehtävä, perhosia kun on sinisiä ja ruskeita ja niihin liittyy pilkuntarkkaa alasiipien tutkimista. Enkä ollut kesällä ymmärtänyt merkitä muistiin, oliko jokin perhonen sama yksilö kuin jossain toisessa kuvassa siivet supussa.

Ainut, jolle olen tietävinäni oikean nimen, on oikealla alhaalla paatsamasinisiipi. Sen olen kuvannut toukokuun puolivälissä, ja se on ainoa sinisiipi, joka aloittaa lentonsa jo toukokuun alussa.
Toinen ylhäällä on kuvattu keskellä Saimaata kanootissa. Perhonen istuutui kassin päälle kanoottiin rannasta lähdettäessä, eikä voinut lähteä minnekään ennen kuin seuraavan kerran lähestyimme rantaa. Sinne se lensi vieraalle rannalle pois sukulaistensa luota!

Odottakaahan kun olen tutkinut hopeatäpliä ja kultasiipiä. Samanlainen tutkimissavotta odottaa minua niidenkin kanssa.

Ihan vain sorsa

 Hyvä, että on tullut opiskelluksi kaikenmaailman kieliä niin sain tämänkin lentokuvan. Rannalla vastakkaiselta puolelta lähti ulkomaalaispariskunta soutelemaan, puheesta päätellen italialaisia. Juttelivat kaikenlaista, kunnes sitten erotin sanan pato. Käännähdin äkkiä kamera ojossa ja räps, sain kuvan lentävästä patosta eli sorsasta.

 Se tulikin meidän puoleiselle rannalle ja alkoi puhdistusrituaalit.

Ja välillä oli leyhyteltävä hiet pois. Ihmeellinen valotus vain on tullut kuvaan, vaikka sorsa on sama kuin äskeisissä ja kuvattu samalla kertaa, mutta aurinko vain tulee eri suunnasta.

Poikassieniä

Erikoinen kantarelli osui käsiimme viikonloppuna. Ikään kuin sieni aikoisi alkaa kasvattaa pinnaltaan toista kantarellia.

Viime vuonna löysimme tällaisen rouskun, joka puolestaan yritti kasvattaa  toisen rouskun jalkaansa.

Olinhan minä nähnytkin

Koko kesän olen tuijotellut perhoskirjojen kuvia ja toivonut näkeväni myös pihlajaperhosen luonnossa. Ja minähän olen nähnyt sellaisen, mutta tietämättäni!

Järjestellessäni kesäisiä kuvia huomasin yhtäkkiä, että minullahan on useita kuvia kuvattuna jo kesäkuussa pihlajaperhosesta, en vain ole aiemmin ehtinyt tutkia kuvia.
Pihlajaperhostakin on pidetty aika harvinaisena, mutta sen elinpiiri laajenee ilmastonmuutoksen myötä.

Näkisinpä joskus lähempääkin

Lähellämme asuu jossain metsässä korppejakin. En muuten tietäisi, mutta joskus kesällä ne alkoivat ajaa takaa häiritsijöitä ja korpin raakkuna oli kovan rähisevää.

Joku häiritsijä saa kyytiä.

Näitä korppeja en olisi liioin hiljattain huomannut, elleivät ne olisi ilmaisseet itseään ääntelyllä. Korkealla yläpuolella liiteli viisi korppia kaarrellen rauhallisesti ympäriinsä.

 Korppeja pääsee harvoin kohtaamaan. Tavallisesti vain suppilovahverometsässä, synkän kuusimetsän laidalla olen kuullut sen korahtelevan ja raakkuvan äänen ja kaukaa pyrähtelevän ohi.

Joutsentarina

  Keväällä eräälle lammelle tuli taas joutsenpariskunta. Se tuli niin aikaisin, että vain ihan rannassa tien vieressä oli sulaa. Toinen tässä yrittää kiivetä sulalta jäälle.

 Toinen kuuntelee kuvaajaa puun takana.

 Jäällemenijä onnistuikin ja alkaa venytellä ja löyhytellä itseään kevätauringossa.

 Joka puolelta on suittava itseään.

 Pariskunta siirtyi jäiden sulettua kauemmaksi tieltä lammen keskelle pienelle niemennokalle ja perusti pesän. Aikanaan kuoriutui kaksi poikasta.
Sitten jostain syystä myöhemmin kesällä ihmiset alkoivat nähdä samaisen pariskunnan poikasineen lammen lähistöllä keskellä metsää koikkelehtimassa ja jopa maantiellä siirtymässä toiselle puolelle tietä. Arveltiin, että linnut olivat häiriintyneet jatkuvasta liikenteestä ja yrittivät toiselle lammelle.

 Ihan elokuun alkupäivinä yllätyksekseni näin toisella lähistöllä olevalla lammella joutsenia. Siellä oli pariskunta yhden poikasen kanssa. Mentyäni rantaan joutsenet olivat lammen vastakkaisella reunalla, mutta alkoivat uida minua kohti keskelle lampea päästellen vuorotellen toisilleen varoitushuutoja. Olivat tulleet kovin aroiksi.
Yläkuvassa poikanen on jo aika iso. Yleisesti arvellaan, että tämä on sama pariskunta kuin keväinen metsässä huuhaillut. Ei ole tietoa, onko tämä keväinen poikanen, vai onko uutta pesuetta, jos pariskunta oli vaikka menettänyt ensimmäiset poikaset.

 Laulujoutsen on kovin uljas. Tässä se on kovin tarkkana tunkeilijan varalta. Samalle alueelle ei mahdu muita pesijöitä.
Ainakin vielä toissapäivänä linnut olivat lammella.

Laitoin tähän vertailun vuoksi kuvan kyhmyjoutsenestakin, joka on eteläsuomalaisille itse asiassa tutumpikin kuin tuo muualla Suomea yleinen kansallislintumme laulujoutsen. Tämä elää ihan tyytyväisenä muiden lintujen kanssa ja kilpailee tässä Helsingin lähistön lammessa muiden lajien kanssa ravinnosta. Musta kyhmy nokan juuressa tekee linnusta kovin vihaisen näköisen. Ja se taitaa ollakin aika agressiivinen lintu.

Nokkimajärjestys näilläkin

 Ötököilläkin tuntuu olevan nokkimajärjestys. Tällainen kukkakärpänen tuli toisen mettä imevän viereen, alkoi tökkiä imijää selkään kärsällään ja jatkoi niin kauan kunnes toinen joutui väistymään. Sitten tökkijä siirtyi imemään samaan paikkaan.

Medenimijöitä on pitkää ja lyhyttä. Kovin tuntuu olevan raitakuosi muodissa.

Tämä on laittanut yläosan pystyraitaa, alaosan vaakaraitaa. Varmaan on kuullut, että pystyraita hoikentaa.

Tämä suosii tummaa.

Uusia tuttavuuksia

Nyt olen ihan onnesta litteänä. Katsoin hanhikkipensaisiin, olisiko siellä vaikka jokin perhonen, ja olihan siellä, yksi ainoa. Nämä kaksi ylintä kuvaa ovat samasta yksilöstä. Käsittääkseni ruostenopsasiipi.

 Ja onnellisuuteni litteys johtuu siitä, että uusimman perhoskirjan mukaan ruostenopsasiipi on harvinainen, tavataan maan eteläosissa paikoittaisena ja harvalukuisena! Ja minulle se tuli ihan nenän eteen.

 Jo aiemmin kesällä kuvaamani tesmaperhonen.

 Tämä tesmaperhonen on repinyt siipeään.

 Lanttuperhonen.

Kun kaivelin vanhoja perhoskuviani, löytyi sieltä tällainenkin täplikäs. Keltapohjaisia ja täplikkäitä perhosia on lukuisia, mutta koska tällä on nyhälaitaiset siivet, se taitaa olla herukkaperhonen. Sopii hyvin, sillä se oli kuvatessa kukkivalla  herukkapensaalla, aikaa jo ainakin kolme vuotta.

Pikkuvarpunen varpusen sukulainen

 Pikkuvarpunen on monille tuntemattomampi kuin varpunen. Sen hyvä tuntomerkki on tumma täplä valkoisella poskella. Viime vuosina laji on yleistynyt aivan huimaa vauhtia.

 Ruokakin putosi suusta, kun lintu huomasi kuvaajan.

 Putosikohan se tänne?

Ei ollut siellä! Mitä se kuvaaja siellä häiritsee!

Jo aiemmin kesällä kuvasin, miten tämä poikanen yritti juoda vettä, mutta ei yrityksistä huolimatta millään yltänyt veteen.

Ei onnistunut kaverikaan, alkoi veden juonnin sijaan yleinen tappelu.