Satamaan oli eksynyt laivojen sekaan ja laitureiden sokkeloihin kuikkia.
"Voi ei, mihin se poju hävisi! Täältä sokkelosta sitä ei kyllä löydä mistään".
"Tästä ei nyt tule yhtään mitään! Pannaas vähän huutaen: Kuuiikka, kuuiikka, kuuiikka!"
Tuollahan se vauveli näyttää olevan, kaipa älysi mennä vanhempiensa luo, kun käsky kävi.
kuikka
torstai 23. heinäkuuta 2015
maanantai 20. heinäkuuta 2015
Isoja teini-ikäisiä
Erään lintupaikan telkkäemolla näkyi olevan vain yksi poikanen. Hyvä kun edes se.
Poikanen on jo aika iso. Mutta miten voi ollakin, että kaikkien lintujen pienet poikaset ovat söpöjä, mutta "teini-ikäiset" ovat jotenkin kolhon rumia. Ei ainakaan minusta mitenkään kauneudella pilattu tämäkään, poikanen siis ensimmäisenä uiva.
Tämä on luultavasti sen isä, ainakin otti spurtteja keväällä niillä seuduin.
Eräässä toisessa paikassa telkkäemo lepäili kivellä. Sillä oli kolme poikasta. Aika isoja jo nämäkin.
telkkä
Poikanen on jo aika iso. Mutta miten voi ollakin, että kaikkien lintujen pienet poikaset ovat söpöjä, mutta "teini-ikäiset" ovat jotenkin kolhon rumia. Ei ainakaan minusta mitenkään kauneudella pilattu tämäkään, poikanen siis ensimmäisenä uiva.
Tämä on luultavasti sen isä, ainakin otti spurtteja keväällä niillä seuduin.
Eräässä toisessa paikassa telkkäemo lepäili kivellä. Sillä oli kolme poikasta. Aika isoja jo nämäkin.
telkkä
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Pikku kirmailijat
Orava on tuonut poikasensa pihaan. Niistä on vaikea pitää lukua, sillä tuntuu, että pihassa käy useampia perheitä. Tässä emo päivittelee, miten kolme poikasta kirmailee isoissa tammissa.
Päätin, että ennemmin en lähde pois ennen kuin saan kuvan hyppäävästä oravasta.
Ja sainhan minä. Vaikkakin vain tällaisen mustan, mutta ellen olisi saanut edes sellaista, olisin varmaan vieläkin tammien alla kyttäämässä.
Tuollahan ne kirmaavat. Mutta ei millään voi arvata, milloin ne hyppäävät toiseen puuhun. Tämä voisi olla vaikka piilokuva: etsi oravat, ainakin kaksi on löydettävissä.
orava
Päätin, että ennemmin en lähde pois ennen kuin saan kuvan hyppäävästä oravasta.
Ja sainhan minä. Vaikkakin vain tällaisen mustan, mutta ellen olisi saanut edes sellaista, olisin varmaan vieläkin tammien alla kyttäämässä.
Tuollahan ne kirmaavat. Mutta ei millään voi arvata, milloin ne hyppäävät toiseen puuhun. Tämä voisi olla vaikka piilokuva: etsi oravat, ainakin kaksi on löydettävissä.
orava
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Härkälinnun yritykset
Kun alkukesästä pienellä lammella oli kaikkien lintujen pesinnät menneet mönkään, menin tässä kerran katsomaan, olisiko siellä minkäänlaista elämää. Silloin näin ihmeekseni härkälinnun pesällä, sillä oli kolmas yritys saada poikasia.
Tänään menin uudestaan katsomaan, onko tapahtunut mitään ja minua kohtasi yllä oleva näky.
Molemmat linnut kuorsasivat keskellä lampea sikiunessa. Olin kovin pettynyt, että ei sitten olekaan kai tapahtunut perheenlisäystä.
Sitten yhtäkkiä kuin taikaiskusta linnut aktivoituivat ja menivät sinne, jossa olin hiljattain nähnyt haudontayritystä. Linnut taittelivat vähän korsia ja veivät pesään ja luulin niiden yrittävän taas tehdä uutta pesää. Kovin laiskaa oli kuitenkin korsien kanto.
Nyt koneelta katsoessani minusta vähän näyttäisi kuin pesässä olisi sittenkin ihan pieniä poikasia, yhtä harmaita kuin linnutkin. Olisivatko kuitenkin onnistuneet ja nyt kävivät vain vähän katsomassa, että kaikki on kunnossa.
Pikaisen pesälläkäynnin jälkeen toinen alkoi ankaran peseytymisrituaalin.
Siinä kyllä vesi roiskui. Ihme, jos ei puhdasta tule.
Vain toinen peseytyi. Taisi olla naispuolinen ;) Toinen tyytyi sivustakatsojaksi.
Poislähtiessäni molemmat jäivät sinne taas torkkumaan. Pakko mennä jonkin ajan kuluttua katsomaan, oliko niillä poikasia vai muutenko vain korsia kantelivat ja pesää kohentelivat.
härkälintu
Tänään menin uudestaan katsomaan, onko tapahtunut mitään ja minua kohtasi yllä oleva näky.
Molemmat linnut kuorsasivat keskellä lampea sikiunessa. Olin kovin pettynyt, että ei sitten olekaan kai tapahtunut perheenlisäystä.
Sitten yhtäkkiä kuin taikaiskusta linnut aktivoituivat ja menivät sinne, jossa olin hiljattain nähnyt haudontayritystä. Linnut taittelivat vähän korsia ja veivät pesään ja luulin niiden yrittävän taas tehdä uutta pesää. Kovin laiskaa oli kuitenkin korsien kanto.
Nyt koneelta katsoessani minusta vähän näyttäisi kuin pesässä olisi sittenkin ihan pieniä poikasia, yhtä harmaita kuin linnutkin. Olisivatko kuitenkin onnistuneet ja nyt kävivät vain vähän katsomassa, että kaikki on kunnossa.
Pikaisen pesälläkäynnin jälkeen toinen alkoi ankaran peseytymisrituaalin.
Siinä kyllä vesi roiskui. Ihme, jos ei puhdasta tule.
Vain toinen peseytyi. Taisi olla naispuolinen ;) Toinen tyytyi sivustakatsojaksi.
Poislähtiessäni molemmat jäivät sinne taas torkkumaan. Pakko mennä jonkin ajan kuluttua katsomaan, oliko niillä poikasia vai muutenko vain korsia kantelivat ja pesää kohentelivat.
härkälintu
perjantai 17. heinäkuuta 2015
Kuikan perhe
Muistin, että minähän näin aiemmin keväällä kuikan pesällään. Menin katsomaan, olisiko edes se saanut poikasia aikaan.
Kaksi ruskeaa pörröistä poikasta olivat onnistuneet kasvattamaan. Kuikat olivatkin ihan rannan läheisyydessä. Ilmeisesti tömistelin kuitenkin, koska niiden herkät korvat ilmiselvästi havaitsivat saapumiseni.
Hitaasti lipuen ne vähitellen etääntyivät kauemmaksi ja kauemmaksi. Jossain vaiheessa liittyi isukkikin mukaan.
kuikka
Kaksi ruskeaa pörröistä poikasta olivat onnistuneet kasvattamaan. Kuikat olivatkin ihan rannan läheisyydessä. Ilmeisesti tömistelin kuitenkin, koska niiden herkät korvat ilmiselvästi havaitsivat saapumiseni.
Hitaasti lipuen ne vähitellen etääntyivät kauemmaksi ja kauemmaksi. Jossain vaiheessa liittyi isukkikin mukaan.
Kaukana keskellä järveä ne uskaltautuivat rentoutumaan ja koko perhe kävi aamupäiväunille.
kuikka
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Raitakalsarit naamalla
Juuri eilen oli puhetta, että joka paikkaan on otettava kamera mukaan, ja kuitenkin tänään lähdin taas ilman lintukameraa. Sulkavan keskustassa näin kaksi silkkiuikun poikasta, aika isoja jo, mutta vielä raitanaamaisia.
Ellei emoa näkisi, ei erottaisi härkälinnun jälkeläisestä. Pian emo rumalla äänellä kutsuikin, ja nämäkin lähtivät vilistämään perässä. En ole ennen nähnyt silkkiuikun poikasia, omalla paikkakunnalla en ole vielä koskaan onnistunut aikuisiakaan näkemään. Luulisi niitä täälläkin olevan.
Tämä silkkiuikku on jo alkukesästä Kangasniemellä kuvattu. Sillä oli varmaan jossain myös poikasia tai ainakin pesä, sillä se sukelteli vähän väliä rannan tuntumassa ja yritti kai hätistää minua pois.
Sulkavalle menimme siksi, että teimme pienen retken. Pääkohde oli Salpalinjaan kuuluva Sarsuinmäen linnoitustykkipatteri, emme ole siellä koskaan käyneet, vaikka se ei kovin kaukana olekaan, mutta sijaitsee keskellä metsää jumalan selän takana. Valtava rakennelma, Kietävälän lossilta vielä 10 kilometriä korpeen päin.
Tästä pääsi alas katsomaan asuin- ja oleskelutiloihin. Pelottavaa, jotenkin kammottavaa.
silkkiuikku
Ellei emoa näkisi, ei erottaisi härkälinnun jälkeläisestä. Pian emo rumalla äänellä kutsuikin, ja nämäkin lähtivät vilistämään perässä. En ole ennen nähnyt silkkiuikun poikasia, omalla paikkakunnalla en ole vielä koskaan onnistunut aikuisiakaan näkemään. Luulisi niitä täälläkin olevan.
Tämä silkkiuikku on jo alkukesästä Kangasniemellä kuvattu. Sillä oli varmaan jossain myös poikasia tai ainakin pesä, sillä se sukelteli vähän väliä rannan tuntumassa ja yritti kai hätistää minua pois.
Sulkavalle menimme siksi, että teimme pienen retken. Pääkohde oli Salpalinjaan kuuluva Sarsuinmäen linnoitustykkipatteri, emme ole siellä koskaan käyneet, vaikka se ei kovin kaukana olekaan, mutta sijaitsee keskellä metsää jumalan selän takana. Valtava rakennelma, Kietävälän lossilta vielä 10 kilometriä korpeen päin.
Tästä pääsi alas katsomaan asuin- ja oleskelutiloihin. Pelottavaa, jotenkin kammottavaa.
silkkiuikku
tiistai 14. heinäkuuta 2015
Kannatti palata lenkkipolulle
Nimittäin näytti siltä, että yksi erilainen perhonen lekutteli ohitsemme sähkölinjan alla suopohjaisessa maastossa. Minun oli pakko kotiin päästyä mennä paikalle uudelleen autolla. Ja siellä lenteli vielä vaalea perhonen.
Oi, sehän oli suokeltaperhonen, joka minulta vielä puuttui päiväperhoskokoelmasta. Yksi ainoa yksilö. Kilpaa se imi mettä mötiäisten kanssa kurjenjalalla.
Kurjenjalka ja kimalainen.
suokeltaperhonen, kurjenjalka
Aihepiirit
luonnonkasvit,
perhoset
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Niityllä tavattuja
Minä olen kummallinen kuvaaja. En näe kerralla kaikkea. Vasta rauhassa koneen ääressä istuessani huomasin tästäkin kuvasta, että kuvaan on tullut kaunis "tyttökukka" helmet kaulassa. Mikähän tällainenkin kasvi lienee. Perhosen olen tulkinnut viitamittariksi.
Koivuvyömittari oli luonnossa tosi kaunis, mutta valotuksen kanssa ottelu on tuottanut vain tällaisen kuvan.
Tämä ei ole mikään mittariperhonen enkä tiedä onko perhonen ollenkaan. Kirjassa oli paljon tällaisia ja ne kuuluivat lasisiipisiin. Mutta perhosten peräpäässä ei kellään ollut punaista eikä peräpää ollut näin terävä kirjan kuvien perhosilla. Joten saattaa kuuluakin pistiäisiin.
Oliivikiiltoyökkönen on helppo tunnistaa.
Ruutumittari.
Mitä ilmeisimmin luumumittarin vaalea versio.
Luumumittarin keltainen yksilö.
Ihmeellinen eläjä tämäkin. Voisi olla vaikka viuhka. Kohtuullisella vaivalla en saanut sille nimeä, mutta olkoon tässä näytillä ihme kärsänsä takia.
viitamittari, koivuvyömittari, oliivikiiltoyökkönen, ruutumittari, luumumittari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














































