Taisi olla viimeinen kerta tänä vuonna, kun pääsimme käymään järvellä kanootilla. Kovin kovin hiljaista, sillä siellä ei heinäkuun jälkeen ole juuri muita kuin me.
Niin kauniin muotoinen sieni ja kaunis nimi: samettijalka. Olisin himoinnut ottaa sen villalangan värjäystä varten. Samettijalasta saa tummanruskeaa väriä ja jokainen yksilö on kerättävä varastoon, sillä niitä näkee tosi harvoin. Mutta kun pakkaseen ei enää mahdu yhtä ainutta tavaraa!
Näitäkin aloin himoita: suomuorakkaita. Näihin törmäsin myös ja niitä oli paljon samassa paikassa, mutta täytyy antaa vanhentua. Vasta vähän pakkasen puremista ja vanhoista yksilöistä lähtee väriä, violettia pitäisi tulla. Mutta tiedänpähän nyt paikan, mistä hakea myöhemmin.
Valtavasti sudenkorentojakin lenteli vielä. Tällä kertaa tämännäköisiä.
Ei sentään ihan yksin tarvinnut olla, sillä oli siellä yksi yksinäinen telkkäkin aavalla järvellä. Tämänpäiväinen Saimaan-retken telkkäkuva tuli tosi huono pitkän etäisyyden takia, joten tämä kuva on joltain lammelta aiemmin syksyllä, mutta samannäköinen lentokuva tämänpäiväinenkin olisi ollut. Ja samannäköinen lintu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti