Ihan valtavat määrät oli pitkin koko matkaa haikaranpesiä sähkäpylväiden päässä. Nämä kuvat auton ikkunasta kovassa vauhdissa otettuja. Joka pesässä kökötti haikara.
Ihan kateeksi kävi joitain, joilla oli ihan kotipihassa puutarhassa komea haikaranpesä.
Viron maaseudulle on tyypillistä valtavat pellot ja vihreys. Opas kertoi eräästä australialaisesta turistista, joka karrelle palaneen ruohikon ja hiekka-aavikon keskeltä oli tullut Viron-matkalle. Turisti ei ollut saattanut katsoa kuin silloin tällöin tätä kaunista heleää vihreyttä, se koski ihan silmiin.
Minua viehättää kovasti se alkuperäinen luonto ja kylien rauha ja samanlainen tunnelma, joka oli Suomessakin vielä silloin, kun olin lapsi.
Halki Viron matkatessa näkyi vielä alkumatkasta taivaalla valtavia muuttolintuparvia. Pelloilla joissain tulvapaikoissa satoja lokkeja tai muita muuttajia. Mutta ei sellaisia saanut vangituksi muistikortille liikkuvan bussin ikkunasta.
2 kommenttia:
Oletpas kauniit paikkoja nähnyt. Hyviä kuvia!
S.Willberg: paikat olivat kauniita. Harmi, etten älynnyt sanoa oppaalle, että olisi oikein pysähdytty välillä haikara- tai maisemakuvausta varten.
Toisaalta ei voi ehkä aina pysäyttää bussia 30 eri ihmisen toiveiden mukaan.
Lähetä kommentti