Melontaretkellä rantauduimme pienen saarirykelmän väliin hiekkaiselle rannalle. Korkealta kalliolta maisemia kuvatessamme katseemme osui tuonne männyn latvaan. Olisiko siellä kalasääksen pesä! Olihan siellä. Ja pesällä oli yksi poikanenkin. Ja sitten myöhemmin sieltä nousi istumaan toinenkin.
Meidän onneksemme eivät poikaset olleet vielä lentokykyisiä. Kovasti poikanen yritti ja yritti notkistella siipiään ja oli ihan lähtemäisillään lentoonkin.
Mutta sitten tuuskahti välillä nenälleen.
Emo kaarteli yläpuolella, mutta ei tullut pesälle, kun tietysti näki meidät viereisellä saarella. Liian lähellä tietysti emon mielestä, vaikka meidän mielestämme liian kaukana.
Aloimme syödä eväitämme, ja tietysti juuri silloin emo kävi pesällä, ja kamerakin ties missä kaukana.
Poislähtiessämme pääsimme kanootilla vähän lähemmäksi. Onneksi eivät pääse nämä vielä lentämään.
Mutta miten tuon toisen siipi noin roikottaa. Toivottavasti ei ole viallinen, mikä tietäisi linnun pikaista loppua.
Pois meloessamme taivaalla kierteli kaksikin täysikasvuista kalasääkseä. Mutta kukas tuolla käkkärämännyssä istuksii? Luulimme sitä ensin emoksi, mutta kun se ei ollut moksiskaan meistä eikä huolissaan noista poikasista, se taisikin olla kolmas poikanen. Oli siis ihan viime hetket, että satuimme näkemään nämä nuorukaiset vielä pesällä.
Tämä kuva on aika kehno, kun se oli ihan vasten aurinkoa ja jouduin vaalentamaan sitä tosi paljon siluettikuvasta.
Näihin maisemiin ne jäivät.
kalasääksi eli sääksi
2 kommenttia:
Kalasääksestä hienoja kuvia! Onnitelut!
En ole koskaan noin läheltä nähnyt ko. lintua - saati sitten sen pesää.
Maisemakuvat myös ihania.
Tämä oli tosi säkä. Ihan sattumalta osuimme paikalle.
Lähetä kommentti