Metsäkirvinen on yleisimpiä lintujamme. Mutta kun se elelee metsissä ja on vaatimaton, ei sitä monikaan tunne saati että olisi edes nähnyt.
Tuskin itsekään olisin koskaan siihen törmännyt, ellei se aina itse toisi itseään tyrkylle. Kun korkealta puusta alkaa kuulua jankuttava sätkätys, on se melko varmasti juuri metsäkirvinen. Niinpä tämäkin. Se jopa seuraa ja saattelee asiattomat metsästä kauaksi koko ajan sättien.
Alkukesästä istuin pihalla terassilla, ja viereiseen pihlajaan saapui satakieli laulamaan. Välillä se lauleskeli jossain toisessa puussa, välillä taas ihan lähellä.
Mutta onkos kuvanotto helppoa? Arvatkaa vain.
Koko kesän olen luullut näitä lintuja satakieleksi, mutta kun nyt katson kuvia, alkaa hienoinen epäilys jäytää. Jospa sieltä oksalta tuijottikin minua joku muu satakielen luritellessa vieressä. Minusta se laulaja oli kyllä tämä.
Mutta kun kameralla pitää osoittaa varjoon ja hissukseen säikyttämättä kohdetta, ovat kuvatkin mitä sattuu. Voi voi. Jospa taas ensi keväänä.
2 kommenttia:
Hyviä kuvia nämä ovat!
Ylhäältä laskettuna kolmas kuva on suosikkini!
Töyhtötintti:
Minäkin tykkään juuri siitä kuvasta. Siinä se lintu tuijottaa niin ihmeissään.
Jännä juttu, että kun saa jostain oliosta kuvan, on itsekin aina kovin tyytyväinen. Mutta sitten kun erehtyy katsomaan ammattilaisten ottamia kuvia netistä, laskee oma mieliala. Siksipä en niitä juuri enää vilkuilekaan muuta kuin lintujen tai perhosten tunnistamismielessä :)
Lähetä kommentti