Uudenlainen

Meillä oli asiaa Kangasniemelle. Ja enhän minä voi enää nykyään mennä enää minnekään ellen käy samalla paikallisilla lintutorneilla. Monenlaisia lintulajeja näkyi, ja kolmantena päivänä havaitsin linnun, jota en ennen ole livenä nähnyt.

Heti tunnistimme jouhisorsaksi. Pitkä piikkipyrstö ja pitkä kaula.

 Missähän oli lymyillyt aiemmin, ja nytkin vain vähän aikaa viipyi ruokailemassa näkösällä.

 Mutta missä viipyi vaimopuoli? Tässähän se onkin pylly pystyssä.

 Ja kuten asiaan kuuluu, mitäänsanomattoman näköinen kuten muutkin sorsanaaraat. Mutta kaula on pitkä kuten miehellään.

 Siellä näin muutakin kivaa, mutta niistä joskus toiste.
Huomenna lähden Limingalle. Jospa sielläkin olisi jotain uutta ja mukavaa.

jouhisorsa

Kevätvieras

 Järripeippo vierailee pihassa aina keväisin. En tuntisi koko lintua, ellei se kävisi viherpeippojen porukassa syömässä lintulaudan antimia.

 Kylmissään taitaa olla, kun pitää karvalakki olla silmillä näinkin lämpimillä säillä.

Ai niin, naaraspuolinen unohtui taas kuvata.

Komean kirjava selkäpuolelta.

Näitä tänä aamuna

Siitä lähtien kun neljä vuotta sitten sain järjestelmäkameran, olen yrittänyt saada lentävästä taivaanvuohesta kuvaa. Se on helppo tunnistaa lennossa siivistä lähtevästä mäkättävästä äänestä. Keväisin se kiertää talomme yläpuolella kosintalennoillaan. Mutta millään ei osu kameran linssin eteen.
Tänä aamuna minulla oli vielä yöpaita päällä, kun mies ilmoitti taivaanvuohen taas lentävän ulkona. Nyt onnistuin pari kertaa saamaan sen etsimeen. Mutta minkä ihmeen takia pitää aina olla pilvinen sää.Vai olisiko aurinkoisella sittenkään tullut yhtään sen parempaa minun taidoillani. Tästä olen nyt kovasti taas innostunut yrittämään samaa aurinkoisellakin. On tämäkin jo edistystä itselle, vaikkakin muiden mielestä huono kuva.

 Siinä yöpaidassa keskellä pihaa pyöriessäni istahti koivunoksalle varpushaukkakin. Mutta tietysti nurin päin minuun nähden.

Aamuiselle pyörälenkille lähtiessäni otin kuitenkin kamerankin mukaan, vaikka taivas paksussa pilvessä onkin. Laulurastas lauleskeli kuusen latvassa. Ei minulla siitäkään oikein kuvaa tainnut vielä olla. Enkä hyvää kuvaa saanut vieläkään.

taivaanvuohi, varpushaukka, laulurastas

Pääsivät asiaan

Kun  muutama päivä sitten kävin lammella, jolle naurulokit ovat sittenkin asettuneet pesimään suurena joukkona, uiskenteli siellä myös härkälintupariskunta ja kovin rakastuneesti hyväilivät toisiaan ja tietysti ääntelivät kuin sika tapettaessa.

Sitten toinen meni pienelle mättäälle.

Ja asettui samanlaiseen odottavaan asentoon kuin taannoin näkemäni parittelua odottava telkkänaaras. Arvelin, että parittelua tässäkin odotettiin.

 Saapui siihen koiraskin.

 Mutta sitten täi alkoi purra, ja sitä piti alkaa järsiä. Siihen unohtui koiraalta naaras, joka vähän ajan kuluttua nousi, ja pariskunta jatkoi uiskenteluaan.

 Eilen sitten olin taas samaisella lammella taveja kuvaamassa. Yhtäkkiä huomasin, että härkälintuhan on taas samalla mättäällä kuin aiemminkin.

 Ja mitä ihmettä se onkaan tekemässä!

Voi ihmettä, siellähän on toinen alla.

Ja hyvänen aika. Tuolta selästähän näkyy toisen nokka!

 Miten ihmeessä päin alimmainen oikein onkaan. Kyllä parittelu on hurjaa touhua. Meniköhän koiraalta nyt vähän ohi vai miten tässä on käynyt.

 Mutta lopulta molemmat kyllä näyttävät tyytyväisiltä.
Minulta meinasi mennä tämä tilanne kokonaan ohi tavien takia.

härkälintu

Tavien kosiomenoja

 Jostain kaislikon suojasta saapui yhtäkkiä lammelle taas taveja. Minusta ne ovat jotenkin salaperäisiä lintuja. Hissukseen lokkien kirkunasta välittämättä ne alkoivat omia leikkejään.

 Niitä oli kaksi koirasta ja yksi naaras. Ne alkoivat piirileikkiä, eli kiersivät ympyrää.

Ja vähän väliä koiraat keekoilivat nostaen itseään vedestä ja näyttäen komeaa pallopäätään.

 Kovin himokkaasti tämäkin katselee sitä yhteistä naarasta.

Tästä se keikarointi taas alkaa.

 Jonkin aikaa leikittyään piirileikkiä ne lähtivät takaisin kaislikon suojiin.

 Tällaiset pallopäät ne sitten viehättävät naarasta. Kummankohan se valitsee.

tavi

Valaiseva nokkalamppu

 Nokkalampun kanssa kulkeva haapana.

Levolla.

Uskomattoman hankalia

 Kyllä pitää olla vaikea lintu! Olen kolme vuotta yrittänyt saada tavista hyvää kuvaa, mutta linnut ovat aina niin kaukana tai jotain muuta estettä kunnon kuvalle.

Usein näkee netissä kommentoitavan ja kritisoitavan lintukuvista, että taas on pelkkiä tonotuskuvia. Mutta eivät taida ymmärtää arvostelijat, että hyvän perustononkin saaminenkin vaatii runsaasti onnea, kipeitä jäseniä pitkästä kyttäämisestä ja tosi paljon kiroilua, että taaskaan ei onnistunut.

 Tämä on niin tavallisen sinisorsanaaraan näköinen, että alan epäillä, että kesäisin taitaakin poikasten kanssa kulkeva sorsalintu ollakin useimmiten tavi. Tälläkin on kyllä kyljessä taville tyypillinen vihreä siipipeili, mutta se ei suinkaan aina näy.

 

Etumaisina tavit, taempana kaksi sinisorsakoirasta. Kummasti kulkevat nämä koiraat pareittain.

Eivätkä tavit kauaa viipyneet näkösällä. Eivät suvainneet yhtään tulla lähietäisyydelle, vaan ruokailtuaan lähtivät pois kaislikon suojaan. 

En siis saanut nytkään kunnon kuvia. Huomasin kaislikossa toisenkin taviparin, joten ehkä kannattaa joku toinen päivä mennä uudelleen kytikselle.

tavi

Vielä kosiomenoja

Nyt alkavat vähitellen olla pienet lammetkin kohta jäistä vapaat. Kävin katsomassa, olisiko viikko sitten näkemieni naurulokkien paikalla uudenlaista elämää. Lampi on melkein jäätön, naurulokkeja ei ollut kuin muutama pari, jotka selvästi ovat varanneet itselleen pesäpaikan, ja jokunen uiskenteli rauhassa vedessä. Poissa oli viikon takainen kova meteli ja rähinä. Lienevät löytäneet jo kukin itselleen parin.
Kun ei nyt ole uudenlaisia kuvia, tässä vielä viikon takaisia kosiomenoja.

Siihen lennähti kosija viereen, että jäähileet vain pöllähtävät.

Ja heti alkaa kumartelu ja pään nyökyttely. Aluksi toinen ei ole huomaavinaan.

Mutta lopulta kumpikin nyökyttelee. Monet kiertelivätkin päätään ihan nurin niskoin.

 Sitten lähennytään toisiaan.

Ja nautitaan läheisyydestä. En kumminkaan kertaakaan onnistunut näkemään parittelua. (Tai sitten en vain ymmärtänyt).

 Jotkut, joilla ei ollut vielä tietoakaan parista, kirkuivat ja huusivat kurkku suorana, joko yksikseen tai kilpailijalle.

Ja sitten nyökyttelyä ja kumartelua.

 Nämä kaksi ovat varanneet itselleen parhaan pesäpaikan. Muiden metelöinnistä välittämättä ne nyökyttelivät siellä keskenään ja kumartelivat pää olijissa.

 Eivät poistuneet paikalta kertaakaan, muuten olisivat joutuneet luopumaan pehmeästä ja kuivasta alustasta. Varmaan sama pari eilenkin.

naurulokki