Nyt alkavat vähitellen olla pienet lammetkin kohta jäistä vapaat. Kävin katsomassa, olisiko viikko sitten näkemieni naurulokkien paikalla uudenlaista elämää. Lampi on melkein jäätön, naurulokkeja ei ollut kuin muutama pari, jotka selvästi ovat varanneet itselleen pesäpaikan, ja jokunen uiskenteli rauhassa vedessä. Poissa oli viikon takainen kova meteli ja rähinä. Lienevät löytäneet jo kukin itselleen parin.
Kun ei nyt ole uudenlaisia kuvia, tässä vielä viikon takaisia kosiomenoja.
Siihen lennähti kosija viereen, että jäähileet vain pöllähtävät.
Ja heti alkaa kumartelu ja pään nyökyttely. Aluksi toinen ei ole huomaavinaan.
Mutta lopulta kumpikin nyökyttelee. Monet kiertelivätkin päätään ihan nurin niskoin.
Sitten lähennytään toisiaan.
Ja nautitaan läheisyydestä. En kumminkaan kertaakaan onnistunut näkemään parittelua. (Tai sitten en vain ymmärtänyt).
Jotkut, joilla ei ollut vielä tietoakaan parista, kirkuivat ja huusivat kurkku suorana, joko yksikseen tai kilpailijalle.
Ja sitten nyökyttelyä ja kumartelua.
Nämä kaksi ovat varanneet itselleen parhaan pesäpaikan. Muiden metelöinnistä välittämättä ne nyökyttelivät siellä keskenään ja kumartelivat pää olijissa.
Eivät poistuneet paikalta kertaakaan, muuten olisivat joutuneet luopumaan pehmeästä ja kuivasta alustasta. Varmaan sama pari eilenkin.
naurulokki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti