Tienvarsipusikosta kuului varoitusääniä. Lintu osoittautui pikkulepinkäiseksi.
Tätä luulin naaraaksi.
Mutta se onkin varmaan poikanen, on niin poikasen oloinen.
Taisi emo tuoda ruokaa, kun tuli kiire lähtö.
Sitten yksi erehtyi seisahtamaan melko lähelle ja innostuin, että nyt saan kerrankin hyvän kuvan. Mutta juuri silloin olikin aurinko tullut pilven takaa, ja kameran asetukset eivät olleetkaan soveliaat.
Luulin tätäkin lepinkäiseksi ja kuvasin saman tien, mutta se onkin käenpiika. Istui mokoma ihan hiljaa oksalla muiden joukossa vain kuunnellen.
pikkulepinkäinen, käenpiika
4 kommenttia:
Upeita kuvia. Noita pieniä ruskeita on niin vaikea kuvata. Ylivaloittunut lepinkäinen näyttää ihan lintukirjakuvalta, piirretyltä sellaiselta.
Kvilttaaja: ne ovat vaikeita tosiaan, siksi tykkäänkin vesilinnuista, kun ne ovat hitaampia ja tarkennuspiste osuu ainakin johonkin kohtaan lintua :)
Käenpiikaa en ole tänä vuonna nähnytkään. Lepinkäiset ovat kivan näköisiä ja onneksi istuvat suhteellisen kauan paikoillaan, jotta niistä ehtii napata kuvan.
Anu
Töyhtötintti: lepinkäisestä tykkään, sillä se tulee selvästi näytille ja sen tunnsitaa helposti. Olisivatpa kaikki yhtä tunnistettavia.
Lähetä kommentti