tiistai 16. toukokuuta 2017

Alkaakohan lämmetä

Rantasipin selkäkuviot.

Ihanaa, kaakkurilla on tänä vuonna kaverikin lammella. Viime vuonna se joutui uiskentelemaan yksikseen. En viitsinyt kauaa kyttäillä, kun ei tapahtunut mitään, sillä toinen nukkui koko ajan sikeästi pää siipien sisällä. Tämä toinen oli skarppina.

Kauan tähtäilin puuhun saadakseni selville, kuka varoittelee ryystävällä äänellä. Peippohan se olikin. Tällainen on siis peipon takapuoli.
Olisi kiva, jos oppisin muistamaan, millaisia ääniä linnuilla on ja mikä ääni kuuluu kellekin.

 Metsäkirvinen on tosi yleinen. Silti sitä ei meinaa erottaa oksalta.

Enkä pitkällä lintuputkella saanut parempaa kuvaa variksenmarjastakaan. Tällaisia ovat sen kukat.

rantasipi, kaakkuri, peippo, metsäkirvinen, variksenmarja.

3 kommenttia:

Vikki kirjoitti...

Taitaa alkaa lämmetä:)
Äänien opiskelu on vaikeaa, välillä jo luovutin, mutta taas tuli sellainen olo että olisi se kiva oppia!
Meillä on kuikka jokapäiväinen vieras, kaakkuria näkee erittäin harvoin.
Onpas variksenmarjassa kauniin sävyiset kukat!

Kvilttaaja kirjoitti...

Rantasipi, kaakkuri ja peipon laulu kuuluvat muistoihini mökkimaisemista. Hienoa kun kaakkurilla on kaveri. Ovat aika harvinaisia ja arkoja. Variksenmarja on kaunis, mutta kovin pieni.

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Luonnossa on nyt kaikkea kivaa seurattavaa;-) Toivottavasti kaakkuri jää pesimään sinne.