Oli taas pienestä kiinni, että näin tällaisen ihmeen. Jos ei juuri sillä minuutilla olisi noustu sohvalta varustautumaan päivälenkkiä varten, olisi sinirinta jäänyt näkemättä.
Siinä se nurmikolla tepasteli ötököitä kuunnellen.
Ja kun sitä jonkin aikaa katseli ja sen jälkeen katsoi peippoja ja pikkuvarpusia, vaikuttivat ne kovin kömpelöiltä sinirintaan verrattuna. On se niin jotenkin jalomuotoinen ja oloinen.
Olin vähän nyreissäni, kun ei Lapin-reissustakaan tullut mitään, kun on niin kylmää ollut. En halunnut lähteä sinne lumen keskelle. Eihän sinne näköjään tarvitse mennäkään, kun Lapin linnut näyttäytyvät täälläkin. Ei taida niilläkään olla kiire sinne kylmyyteen.
6 kommenttia:
Lintujen kuvaaminen on aina niin sattumanvaraista. Ehkä se siksi juuri on niin kiehtovaa. Menin tänään kuvaamaan lintuja. Kurkikuvista tuli huonoja, mutta sain kuvia kolmesta metsäkauriista :) Espoon Elfvikissä Suomen vilkkaimman väylän eli Kehä I:n sisäpuolella.
Oho, ihana löytö! Olitpa onnekas!
Voi että mikä mieletön näky! Piha on paras havaintopaikka;-))
Tämä oli varmasti joku etiäinen, mikä pisti siut nousemaan sohvalta!
Onpa tämä kaunis lintu!
Vau! Olisi kyllä hauskaa nähdä ja kuulla sinirinta joskus. Ja mitkä jalat tuossa kolmannessa kuvassa! :D
Se halusi tulla tervehtimään. Ihana löytö.
Lähetä kommentti