Nyt olen onnistunut löytämään oikean puun, jossa palokörki oli tehnyt taannoin itselleen pesäkoloa. Arvelimme, että se ei välttämättä siihen jää pesimään, sillä puut ovat tien varressa ja ihan puiden läheisyydessä on kaadettu metsää ja nyt siinä on laikutettu metsäpohjaa isoilla metelöivillä koneilla.
Mutta pakko on näköjään lintujenkin tottua ihmisiin, jos meinaavat hengissä pysyä. Minulla oli onni myötä. Jo heti minuutin kuluttua tuli toinen lammen takaa ja ilmoitti kry kry kry -äänellään tulostaan. Huusi vielä pari kertaa hyyyi! ja tuli pesän lähelle.
Pian kurkkasi pesästä toinen ja lensi pois. Tulokas tarkasteli ensin ympäristöä puolelta ja toiselta ja luikahti lopulta pesään. Haudonta on siis käynnissä. Mutta tulenko koskaan näkemään poikasia, se onkin jo toinen juttu. Miten ihmeessä onnistuisin paikalle juuri oikeaan aikaan! Paikalle on sentään kilometrin pyöräilymatka.
5 kommenttia:
Nyt pidetään peukkuja, että näkisit poikasten pilkistelevän kolostaan.
Seurasin tikkojen pesintää joku vuosi sitten, sieltä tikanpoikaset ainakin kurkistelivat kovin uteliaina.
Upeaa löytää palokärjen pesä. Toivottavasti osut paikalle näkemään poikasiakin.
VAU! Mahtava havainto!
Siis muidenkin kuin citylintujen ja -eläinten on totuttava jatkuvaan muutokseen, mikä ihmisellekin tuottaa usein vaikeuksia. Joskus sitä vain on oikealla hetkellä oikeassa paikassa, mikä onkin mahtava tunne. Hyvää kevättä!
Toivottavasti näet sitten poikasiakin! Eiköhän ne ensin lentele sitten siinä kotipuun lähistöllä, kun lähtevät kolostaan!
Lähetä kommentti