Johan oli aamulla näky, kun heräsin. Koko maailma taas valkoinen. Ja lisää tuli koko ajan lunta. Linnutkin tuntuivat vähän ihmettelevän tilannetta. Tässä meidän naapurilokkimme. Olemme varmoja, että lokkipariskunta, joka on jo ainakin viisi vuotta pesinyt naapuritontilla katolla, on aina sama pariskunta ja alkaa tuntea meidät. Ne vierailevat aina meidän pihassamme ja nokkivat lintulaudan alustatkin.
Mies on huomannut, että ne aina tervehtivät häntä kajattamalla, kun hän menee ulos. Eilenkin menin ulos, mutta eivätpä minua vaan tervehtineet. Mutta kun näkivät miehen, heti alkoi pajatus. Vähän loukkaannuinkin, että minusta ei välitetä, ja mietin syytä. Älysin, että mieshän se on meillä, joka aina vie linnuille ruokaa, joten siinä syy. Tuntevat kyllä minutkin, eivät juuri poistu kauas ulkona käppäillessäni, vähän vain väistävät sivuun.
Juoma-allas on ollut jo monille linnuille tarpeellinen, siitä on ryypännyt monikin janoonsa ja hätäisimmät ovat peseytyneetkin. Mutta nytpä olikin kaikki vesi jäätynyt. Turhaan nokkaisi lokkikin jäätynyttä vettä.
3 kommenttia:
Kivat kuvat ja kiva teksti!
Eipä tunnu kevät vielä etenevän. Aina välillä sataa lumihiutaleita.
Lokkikin siis leimaantuu tavallaan ruoantuojaan! Mukavaa!
Tyttären pihapiirissä pesii myös lokkipariskunta katolla, viime vuonna näin kuin poikanen liukui peltikattoa alas. Huima alku elämälle!
Lämmiityslaite lintujen juoma-astiaan taitaa olla tällä menolla tarpeen. Täällä Helsingissäkin lokit aloittavat kaakatuksen, kun joku tuo niille ruokaa. Ja sitten paikalle lentää runsaasti näkymättömissä olleita lajitovereita.
Lähetä kommentti