Kuulin aamulla ensimmäistä kertaa tänä vuonna kuhankeittäjän laulelevan lähistöllä. Päätimme mennä päivällä tietylle paikalle, jossa joka vuosi on kuhankeittäjiä, minulla kun ei siitäkään ole vielä kuvaa, vaikka sen ääni kuuluu joka kevät. Eivät ole vielä kehitelleet sellaista kameraa, joka tallentaisi linnun kuvaksi äänen perusteella! Pihassa lähtiessä harmaapäätikka katseli, että siinäs menette.
Vaan ei kuulunut siellä kuhankeittäjää, ei ilmeisesti ole vielä saapunut. Valtava määrä kaikkia muita lintuja kuului. Rastaallakin näyttää olevan jo poikasia.
Olin astua polulla käärmeen päälle. En tiedä, onko kyy vai rantakäärme, ilmeisesti nuori, sillä ei ollut lajituntomerkkejä.
Lähti karkuu tietysti polulta ja kauempaa tuijotti minua. Retkellä en muita kuvia saanutkaan. Pitää mennä viikolla uudelleen ja yksin, saa rauhassa kytätä. Ainakin sirittäjän, hömötiaisen ja monen tuntemattoman ääniä kuului. Sinne vain ei viitsi joka päivä mennä, on ainakin 20 km matkaa.
Mutta kotipiha on varma lintupaikka. Monta päivää laulanut kirjosieppo rakentaa pesää vaimonsa kanssa.
Oravan puvunvaihto on kesken, ihan törkeän näköinen näin väliaikana.
Pihan toisella puolella västäräkki hyppeli, suussaan kai hyönteisiä.
Vähän väliä se hyppäsi ilmaan viinimarjapensaan alla. Ilmeisesti metsästi hyönteisiä.
Lopputuloksena taas jälleen kerran: ei pidä mitään lajia yrittää löytää. Pitää olla tyytyväinen siihen, mitä yllättäen tulee eteen.
3 kommenttia:
Näitpä montaa lajia! Jonkun käärmeen kun näkisi...
Hienosti tallennettu västäräkin hyppy. Entisen kotini lähellä lauloi usein kuhankeittäjä, mutta yrityksistä huolimatta en kertaakaan nähnyt sitä.
Olen samaa mieltä: Usein kannattaa lähteä ulos hyvään paikkaan ja sitten ottaa vastaan se, mitä eteen tulee :-)
Lähetä kommentti