Alkukeväästä lähtien olen istunut aina välillä pihassa piiloteltassa. Parhaimpina aikoina saatoi varttitunnin aikana, jonka jaksoin kerralla kyttäillä, näkyä pitkälti toistakymmentä eri lajia. Vihervarpusia näyttää jääneen näille seuduille pesimään runsaasti.
Peippopariskuntakin pesii jossain lähistöllä. Telttakojusta sojottaa ulos pitkä kameran putki ja aina kun laukaisee, linnut ihmettelevät naksausääntä epäluuloisina.
Hyvä ettei ruoka mene väärään kurkkuun säikäyksestä.
Pikkuvarpuset seurailevat tikan tekemisiä.
Punatulkku on juuri lähtemässä lentoon.
Se, miksi niin uskollisesti hiippailin kojuun, on tässä. Punavarpusta näkee niin harvoin, ja minulla ei ole kauhean hyviä kuviakaan siitä, ajattelin saada parempia kuvia. Mutta lintu ei ole suvainnut tulla näkyville. Vain ikkunasta olen tämänkin melkein kuukausi sitten räpsäissyt. (Kolminkertaiset ikkunat eivät ole kuville parhaat mahdolliset). Kojussa istuessa se kuuluu laulelevan lähistöllä, joten minulla harjoitukset jatkuvat.
Se ei muutenkaan ole viihtynyt pihapiirissä niin paljon kuin menneinä vuosina. Viereisen tontin horsma-angervo-koiranputkiryteikkö on istutettu koivulle ja puut ovat nyt jo niin korkeita, että ei ehkä miellytä punavarpusta. Ei miellytä ilmeisesti enää viitakerttustakaan, joka matalan kasvuston aikana ilahdutti meitä laulullaan ja jonka opin hyvin tuntemaan. Saavuttuaan luritti tuttuun tapaan, mutta on nyt lopettanut, varmaan siirtynyt muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti