Kalatiira leyhyttelee.
Kalalokki tyytyväisenä hautomassa. Kalalokkeihin ja tiiroihin olen mieltynyt.
Harmaalokki kökötti muuten vain. Tästä en oikein tykkää, on niin romuluinen ja huutaa rumasti että "aoo, aoo". Eipä silti, ei tämäkään tykännyt meistä. Lähti lentoon ja ruiskautti peräpäästään ruiskun, mutta ei onneksi osunut meihin.
Moottorivene meni lähellä ohi ja säikytti kanadanhanhet.
Ja tosi tosi kaukana uiskenteli tukkakoskelopariskunta. Lintuihmiset ovat kertoneet, että tukkakoskelo aloittaa pesinnän kovin myöhän.
Rantasipi oli siellä myös.
Lisäksi lensi jokin sorsalaji ja variksia, ja rannassa jotain pikkulintuja. Siinäpä melontaretken linnut, jotka osuivat lähietäisyydelle.
Ai niin, on vielä mainittava, että yhtäkkiä pulpahti noin kymmenen metrin päässä saimaannorpan pää esiin. Luulin kiveksi, jota vesi huuhtoi, mutta kun tuli lähemmäksi, olikin norpan pää. Ilmeisesti oli sekin vähän säikkynyt moottorivenettä kuten nuo kanadanhanhet. Eka kertaa melontaretkellä norpan näin. Mutta enpäs ehtinyt kameraa ottaa esiin.
4 kommenttia:
Miten hienoa nähdä saimaannorppa! Minkälainen kanootti/ kajakki sinulla on? Tekisi mieli hommata uudestaan kajakki. Harmittaa kun tuli hävitettyä kajakki silloin kun lopetti treenaamisen.
Minulla on inkkarikanootti, vaatii aina kaverin melomaan. Kajakilla en oikein uskalla meloa, kun siinä on aukkopeitto ja jalat syvällä. Muuten olisi on, mutta pelkään, että jos kaatuu, en ikinä saisi jalkoja ulos kajakista enkä pääsisi pois veden alta.
Onpa hienoa, että näit norpan. Silloin kun asuin Linnansaaren kansallispuiston lähellä, näin monesti norppia melontaretkellä.
Ei kajakista poispääsyä tarvitse pelätä. Aukkopeite irtoaa helposti ja liivit auttavat irtautumisesa.
Upeita ja tunnelmallisia kuvia. Saimaannorppa on huikea havainto. En ole koskaan nähnyt.
Lähetä kommentti