Varhain aamulla menin pieneen lahdenpohjukkaan. Keväällä siellä kilpailivat joutsenet ja härkälinnut pesimäpaikasta. Mutta mitä ihmettä, siellä olikin kuikkapari. Harvoin pääsee kuikkaa tutkailemaan läheltä.
Kuikalla on kauniit helmet.
Voi, toisella oli jalka vioittunut. Minusta se on jalka eikä sulka. Useissa kuvissa näkyy räpylä hyvin.
Arvasin, että niillä oli poikaset piilossa, kun eivät lähteneet minua karkuun vaan pyöriskelivät koko ajan ruovikkoon tuijottaen. Ja kun eivät enää pelänneet minua, uskaltautuivat poikasetkin näkösälle. Tämäpä vielä harvinaisempaa herkkua päästä näkemään ihan untuvaisia poikasia. Niitä oli kaksi.
Emo ja lapsi.
Emoja alkoi nukuttaa, ja sillä aikaa poikaset harjoittelivat kalastusliikkeitä.
kuikka
3 kommenttia:
Mahtava näky! En ole koskaan nähnyt kuikan poikasia.
En minäkään. Mutta tuota jalan ojentelua olen. Sitä tapahtuu useinkin eikä aina kyse ole välttämättä loukkaantumisesta.
Minusta lintu ei pelkästään ojennellut jalkaansa. Koko varttitunnin, jonka seurasin, jalka sojotti sivulle.
Lähetä kommentti