Pitkään aikaan en ole laittanut illalla perhoshoukutuslakanaa. Ei ole ollut suurta intoa, sillä aina tulee niitä samoja. Pelkkiä yökkösiäkin minulla on jo noin 70, mittareita noin 80 ja saman verran päiväperhosia ja muita. Mutta kun illalla oli lämmin, valotin pitkästä aikaa lakanaa. Ja kannattihan se. Tuli liuskayökkönen, jota olen jo pitkään toivonut, riemastuin suuresti. Tuli pari kolme muutakin uutta lajia, mutta en ole vielä niille ehtinyt etsiä nimiä, eivätkä ole näin hienoja.
Kyllä aina silloin tällöin tupsahtaa jokin uusi laji, tässä syksyllä uutena on tullut myös koivuposliinikas.
Isomittari ilahdutti minua jo alkusyksystä. Yöllä jo lopetin valon pitämisen ja sisälle mennessä se odotti minua oven pielessä.
Ja haapakäärömittari on niin ikään uusi minulle. Tämä on aika pieni perhonen, mutta saahan valokuvissa näyttämään suurelta.
Kehrääjämittari on myös komea, päiväperhosen kokoinen.
Samainen kehrääjämittari edestä päin.
Aika jännä, että olin elänyt kymmeniä vuosia tietämättä, että meidän pihassa kulkee öisin tällaisia kulkijoita. Luulin, että mm. siniritariyökkönen on vain harvoissa ja valituissa paikoissa ja vain asiantuntijoiden löydettävissä. Kun sitten opin sen tuntemaan, niin sehän on jokakertainen vieras. Korkeus 5 cm, siipiväli ainakin 10 senttiä. Eilen illallakin se taas tuli pörräämään valon ympärille.
4 kommenttia:
Kiehtovan näköisiä nuo mittarit :-)
Komea saalis;-) Siniritariyökkönen on hieno vieras.
Mahtavia perhosia!
Hauskan näköinen tuo kehrääjämittari edestäpäin.
Lähetä kommentti