Vesillä nähtyjä

Välillä ehdin jo luulla, että en näe tänä kesänä ollenkaan härkälintua. Mutta viime viikolla melontaretkellä osui sellainen eteen. Ja siinähän se putsaili itseään kaikessa rauhassa.

Putsausten jälkeen alkoi aivan infernaalinen meteli. Mutta äänelläänhän se vain lauloi. En yhtään tiedä, onko sillä puolisoa.

Melkein joka kerta  rantaan tai uimaan mennessä näkee rantasipin. Niin tälläkin kertaa, vaikka olin odottanut tuolle kivelle tiiraa.

Ja ihanaa, tulihan siihen tiirakin. Olen jo alkanut kaivata sitä, jos ei se siihen saavu joka kerta.

Alkukesästä lokit olivat hirveän vihaisia, sillä niillä oli jo pienet poikaset huollettavana ja suojeltavana.

Nyt nuo samaiset harmaalokin poikaset ovat jo aika isoja, kuitenkin emo vielä varmuuden vuoksi kyttää mahdollisia vihollisia. Mutta emot eivät ole enää yhtä kiukkuisia kuin alkukesästä.

Järvisätkin kukkii tällä hetkellä niin kauniisti. Tätä on vanha kansa kutsunut vesimansikaksi, miksikähän sekin nimi on pitänyt muuttaa rumemman kuuloiseksi.

harmaalokki, kalatiira, härkälintu, rantasipi