Etelästä saapuneita

Mustarastaspariskunta on pyörinyt koko talven pihassa.

Rouvakin on viihtynyt Suomessa, vaikka usein näkee talvella vain koiraspuolisia yksilöitä.

 Möykky.

Mutta kun pari päivää sitten tuli uutta lunta, ilmestyi yhtäkkiä pihaan useampia mustarastaita. Seitsemän näkyi enimmillään yhtaikaa. Hyvin vilkkaita ja terhakkaan iloisina juoksivat pitkin pihaa. Naaraita ei kuitenkaan ollut kuin se yksi ja sama.
mustarastas

P.S. Eräänä päivänä näin erään talon pihamaalla isohkoja mustia lintuja. Ihmettelin kovin, mitä ne voivat olla, isompia kuin mustarastas ja pienempiä kuin korppi. Tulin siihen tulokseen, että olivat mustavariksia ohikulkumatkalla. Ja voi että miten kiukuttelin, kun ei tullut kameraa mukaan.

Putsasivat pensaat

Koko syksynä ja talvena ei ole näkynyt tilhiä ei mailla halmeilla. Mutta tänä aamuna mies kaupasta tullessaan oli nähnyt ison parven kirkonkylässä aroniapensaissa.

Siitä minä sitten äkkiä sain vaatteet päälleni ja hyppäsin pyöränselkään. Jospa ne eivät lähtisi pois ennen kuin olisivat putsanneet koko ison pensaikon. Ja ihme ja kumma, ne olivat vielä paikalla.

Mutta vaikka koko päiväksi on luvattu aurinkoista säätä, oli taivas ihan pilvessä ja hämärän tuntuista. Vain "villalangalla kirjaillut" siivet loistavat pensaikosta.

Eivätkä ne sitten sietäneet kauaakaan, että yritin niitä tähtäillä. Lensivät vähitellen kauas koivun latvaan, varsinkin kun olivat jo syöneet pensaikon tyhjäksi.

 Ainakin kahdeksantoista tilheä oli tässä parvessa.

Mutta innolla kuvasin vielä jäljelle jääneitä. Luulin niitä pelottomiksi tilhiksi. Mutta pyh, koneella katsoessa osoittautuivatkin vain pikkuvarpusiksi.

Ja miksi niin huono säkä minulla aina, että vasta juuri tätä kirjoittaessa alkaa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olisi valoisammalla saanut selvempiä kuvia.
tilhi

Laiha saalis

Kovin on niukanlaisesti tapahtumia luonnossa. Mutta eläimiä ja luontoahan nämä ahvenetkin ovat. Pilkillä saatuja, yksi vielä sätkii kovasti.

Nämä ovat sentään itse saatuja, mutta metsän läpi rantaan mennessä yksi ahven tuli meitä vastaan polulla. Oli kai pudonnut jonkun edellisen pilkkijän kyydistä.
ahven

Säännölliset vierailijat

Pyrstötiaiset ovat todellakin keksineet ruveta käymään meidän pihassamme. 

Eivät ne välitä mennä talipallolle, vaan hyppelehtivät maassa ja pensaissa. Näyttää olevan sääntö, että ne tulevat noin kahden maissa iltapäivällä ja viiden minuutin kuluttua ovat jo tipotiessään. Iltapäivällä on aina sonnustauduttava ikkunan ääreen, jos aikoo ne nähdä. Seitsemän linnun parvi oli tänään liikkeellä.

 Jotainhan ne aina kai löytävätkin.

 Ja ne ovat söpöjä palloja kuin niillä ei olisi päätä ollenkaan.

Ihan vahingossa on tullut tällainenkin otos :)

Varpushaukka kököttää

 Menin ulkoeteiseen ja huomasin ikkunan edessä olevissa pensaissa talitinttejä kummallisessa asennossa. Ne roikkuivat kaikki pää alas päin aivan liikkumatta, kuin kuolleet. Mies tiesi, että nyt täytyy siis olla haukka jossain lähistöllä, koska linnut ovat ihan liikkumattomia.

Aloimme kiertää katseellamme ympäri pihan puita ja pensaita, ja tosiaan, puutarhaterassin karhunmuotoisen kukkaruukun päällä kökötti varpushaukka. Siinä se käänteli päätään  puolelle ja toiselle ja aina välillä näkikin jonkin lentävän linnun, mutta ei lähtenyt syöksyyn.

Taisi se huomata kuvaajankin ikkunassa, ei kuitenkaan hätkähtänyt karkuun. Vasta kun joku meni ulos, se lehahti lentoon, ja voi mikä pikkulintujen elämöinti ja varoituskuoro alkoi kuulua pensaikoista. Nyt vasta osa havaitsi hiljaa kyhjöttäneen haukan.

Ihmeen selvät kuvat sain, vaikka otin kuvat pienellä taskukameralla. Varsinainen kamerani on sanonut sopimuksensa irti. Pitäisi saada aikaan lähteä kaupunkiin viemään sitä jonnekin huoltoon tai sitten heittää sillä vesilintua, mikäli siitä ei enää tule kalua.

Bongaustunnin saldo

Suuri valtakunnallinen pihalintujen bongauspäivä oli taas eilen ja tänään.  Itse tarkkailin pihalintuja eilen tunnin verran klo 11.30-12.30  ja sain tällaisen tuloksen:

talitiainen 7, sinitiainen 3, hömötiainen 1, keltasirkku 26, närhi 4, pikkuvarpunen 5, punatulkku 1, käpytikka 1, viherpeippo 2, varis 5, harakka 2, varpushaukka 1.

Tulos oli suunnilleen samanlainen siinä suhteessa, mitä talven mittaan on näkynyt lintuja. Sinitiaisten määrä näyttää romahtaneen rutkasti alkutalvesta.
Ihan tarkkailutunnin loppuaikana sujahti yhtäkkiä jostain varpushaukka ja putsasi koko pihan puhtaaksi, kaikki hävisivät kuin tuhka tuuleen. En tiedä, saiko haukka mitään saaliiksi, mutta mikään pikkulintu ei kymmeneen minuuttiin uskaltanut enää  hiiskahtaakaan.

Kuvassa on toissapäivänä näkemäni mustarastasnaaras, mutta eipä ollut enää eilen tuon tarkkailutunnin aikana.

Olisikohan tämä metsäkauris kelvannut bongaukseen mukaan, sillä sekin kävi syömässä siemeniä lintulaudalta.

Nappisilmäiset

Pyrstötiaisesta on tullut minun lempilintuni hömötiaisen lisäksi. Kävelylenkin loppumetreillä jo turhautuneena siihen, ettei taaskaan ollut muita lintuja kuin tikka nakuttamassa, huomasin yhtäkkiä lintuparven rannan puissa.

Nappisilmä. 

Niitä oli seitsemän linnun parvi. Mutta kun ne kieppuvat ja pyörivät ja heiluvat, on niiden kuvaaminen lievästi sanottuna haastavan hermojavievää. Vain pari kuvaa ehdin niistä saada.

Mitenkähän aina takaa päin tulee parhaimmat kuvat.
pyrstötiainen

Ylensyönyt vai kasvaimen saanut

Tätä käpytikkaa säälittelin pitkään. Pelkäsin, että sille on tullut jokin kasvain, kun punainen vatsanalus on paisunut niin mahdottomaksi. Välillä arvelin sitä vain ylensyöneeksi.

Mutta ei hätää. Joissain muissa kuvissa näkyy, että tuo mahdoton punainen möykky onkin taliverkon häntää, joka sopivasti osuu juuri punaisen vatsanaluksen kohdalle.

Tämä tikka puolestaan yritti naputella vähän jokaista pölkkyä. Lieneekö hyötynytkin jotain.

Harmaapäätikkaa passaa kuvata vaikka joka päivä. Sillä oli aina sama kaava: ensin lento talipallolle, siinä syönti puoli minuuttia, sitten lento viereisen tammen rungolle, mistä se vähitellen hiissasi itseään korkeammalle ja korkeammalle aina kuulostellen välillä kuoren sisustaa.

Kun pakkaset hävisivät, hävisi tämä lintukin. Linnun näkemisen toivossa odottelen pakkasia takaisin.
Mies löysi jo aiemmin syksyllä ison kasan harmaapäätikan sulkia, jokin haukka varmaan saanut saaliikseen. Eikö sille olisi riittänyt jokin runsaslukuisempikin laji! Joten ei tämä näköjään ainut tämän lajin elävä ole.
harmaapäätikka, käpytikka

Vielä löytyi kesäinen

Viime kesältä löytyi tällaisiakin kuvia. Fasaani on itselleni erittäin eksoottinen, sillä omalla paikkakunnilla ei niitä ole, enkä ole nähnyt lähiseuduillakaan elelevän.  Tämä oli Pohjanmaalla, jossa niitä kuuluu olevan pilvin pimein vaivaksi asti. Oikein piti toppuutella talonväkeä olemaan sitä ajamatta pois, että saisin kuvan.

Mutta eivät ihmiset sitä paljon hetkauta. Se vain kiekaisi, löyhytteli siipiään, jatkoi minun tuijotustani ja alkoi sitten etsiä syötävää heinikosta.

Uudenlaistakin lintuharrastusta

 On niin mustia päiviä, ettei saa mitään kuvatuksikaan. Varsinkin kun ulkona ei edes tapahdu mitään ihmeellistä. Täytyy tyytyä vanhoihin otoksiin.
Joulukuun puolivälissä oli hieman luntakin ja aurinkoisia päiviä. Mutta tällä keltasirkulla ei mennyt hyvin. Jokin oli pöllyttänyt sitä takaa päin, ihan kuin jokin petolintu olisi saanut  otteen selästä ja alahöyhenet jääneet päällimmäisiksi. Olisiko sirkku saanut jonkinlaisen täräyksen. Kun muut linnut lensivät pois, tämä jäi vain ihmettelemään.

Närhi eräänä mustana päivänä, kaiveli pihlajanoksalta jotain karvetta.

Olen keksinyt varmemman lintuharrastuksen kuin valokuvaus :) Olen alkanut kerätä lintupostimerkkejä. Lajituntemus kasvaa näitä lajitellessa vähintäänkin samaa vauhtia kuin luonnossa kuvatessa. Yllättävän mielenkiintoista tämäkin.