Siikalahtibongaus 2

Siikalahden retken lintuja lisää. Tukkasotkapariskunta on niin ikään itselleni uusi tuttavuus.

Ihmiset sotkevat usein puheessaan tukkasotkan tukkakoskeloon (vertaa tänne). Ne ovat ihan erinäköisiä, mutta sekoittaminen puheessa ymmärrettävää, koska ei lintuja usein pääse näkemään. Ja isokoskeloa monet luulevat puolestaan tukkakoskeloksi (vertaa tänne).

Ja kun naaraita ei useinkaan kuvata tai edes mainita, ilmeisesti kun niitä ei kukaan erota toisistaan ellei puoliso ole mukana, tässä oikein erikseen tukkasotkanaaras.

Hyvä että retkillä on mukana ihmisiä, joilla on metrinmittaiset putket, joilla näkee kauas. Ruskosuohaukkakin lenteli pitkään kosteikon yllä. En minä tämän parempaa otosta saanut.

Se taisteli pitkään variksen kanssa ilmassa.

On kyseenalaista, voinko kehua nähneeni suokukonkin. En onnistunut näkemään lintua kunnolla, vain tämän verran.

Mutta kai minä voin olla tyyytyväinen tähänkin. Näin vanhaksi olen päässyt näkemättä aiemmin edes tämän vertaa.

Nokikana tuuskahti nenälleen.

 

 Jos todella kuvittelee saavansa hyviä kuvia tällaisilta valtavilta lintualueilta, erehtyy. Vaikka lajeja näkee paljon, ovat linnut niin kaukana, että pienellä putkella saa useimmiten vain aavistuksen, mutta onpahan silkkiuikkukin ikuistettu. Niitä on kuulemma omalla paikkakunnallakin, mutta en ole onnistunut näkemään. 

En edes yrittänyt kuvata retkellä lokkeja, tiiroja, härkälintuja, telkkiä, joutsenia, kurkia puhumattakaan monista muista jokapäiväisemmistä linnuista.

Kalasääksikin istui erään pylvään nokassa kaukana luhdalla, mutta en erottanut sitä edes kameran linssin läpi. Ajattaakohan tämä ennen pitkää minut vielä joskus kamerakauppaan.

Äänet ovat sitten taas oma maailmansa. Lintuihmiset kertoivat  kuulleensa siellä aamulla ruokosirkkalinnunkin äänen. Voi kun nyt minä oppisin ensin tuntemaan edes pajulinnun äänen.

tukkasotka, ruskosuohaukka, silkkiuikku, suokukko