Koko talven olen käynyt koskella kyttäämässä, olisiko koskikaraa. Ei ole kertaakaan osunut näköpiiriin. Luulin, ettei tänä vuonna niitä olisikaan täällä.
Kunnes nyt sitten eilen yhtäkkiä muita vesilintuja kuvattuamme huomasi tytär yhtäkkiä kyseisen linnun.
En minä itse sitä varmaan olisi nähnyt.
Siellä se koskessa sukelteli ruokaa ja hyppelehti kiveltä toiselle ja taas välillä sukelteli.
Ja aina se jotain löysikin.
Ihme, ettei vielä ole Lappiin lähtenyt.
koskikara
4 kommenttia:
Upea löytö! Luulin, että ovat kaikki lähteneet jo pohjoiseen...
Mukava pieni yllätys. Joskus käy juuri noin, että lähtee kuvamaan "jotain" ja perillä odottaakin ylläri.
Hieno juttu!
Jos niitä onkin havaintopaikallasi kaksi ja ne jäävät sinne pesimään...
Anu
Susanna: niin minäkin, mutta aina sattuu kivoja yllätyksiä.
Harry Kalenius: minulle käy yleensä aina niin. Tulen kotiin ihan eri kuvien kanssa kuin mitä aioin saada.
Töyhtötintti: jaa, eipä tullut ajatelleeksi. Pitääkin alkaa seurata.
Lähetä kommentti