Juuri eilen oli puhetta, että joka paikkaan on otettava kamera mukaan, ja kuitenkin tänään lähdin taas ilman lintukameraa. Sulkavan keskustassa näin kaksi silkkiuikun poikasta, aika isoja jo, mutta vielä raitanaamaisia.
Ellei emoa näkisi, ei erottaisi härkälinnun jälkeläisestä. Pian emo rumalla äänellä kutsuikin, ja nämäkin lähtivät vilistämään perässä. En ole ennen nähnyt silkkiuikun poikasia, omalla paikkakunnalla en ole vielä koskaan onnistunut aikuisiakaan näkemään. Luulisi niitä täälläkin olevan.
Tämä silkkiuikku on jo alkukesästä Kangasniemellä kuvattu. Sillä oli varmaan jossain myös poikasia tai ainakin pesä, sillä se sukelteli vähän väliä rannan tuntumassa ja yritti kai hätistää minua pois.
Sulkavalle menimme siksi, että teimme pienen retken. Pääkohde oli Salpalinjaan kuuluva Sarsuinmäen linnoitustykkipatteri, emme ole siellä koskaan käyneet, vaikka se ei kovin kaukana olekaan, mutta sijaitsee keskellä metsää jumalan selän takana. Valtava rakennelma, Kietävälän lossilta vielä 10 kilometriä korpeen päin.
Tästä pääsi alas katsomaan asuin- ja oleskelutiloihin. Pelottavaa, jotenkin kammottavaa.
silkkiuikku
3 kommenttia:
Nuo raitanaamat ovat kyllä hassun näköisiä, kaipa ne piiloutuvat noin paremmin kaislikkoihin.
Ihanat poikaset. Poikasten kuvaaminen eri kehitysvaiheissa on kiehtovaa. Olen onnistunut saamaan noista raitanaamoista kuvia Seurasaaren sillalta. Pari viikkoa sitten näin, kuinka silkkiuikku kuljetti kahta poikasta selässään, mutta valitettavasti kameralle liian kaukana. Pimeät tunnelit ja luolat ovat ensin pelottavia. Siksi en ole vielä koeajanut junalla lentokentälle.
Vikki: Totta, erikoisen näköisiä. Edelleenkin ihmettelen suuresti, miksi lintukirjoissa ei vieläkään ole esitelty poikasia. Toisaalta, onhan kiva oppia tällaiset asiat "ihan ite" kantapään kautta.
Kvilttaaja: usein tuntuu, että kaikki kivat asiat tapahtuvat liian kaukana, kameran ulottumattomissa. Saavatpa ammattilaiset valokuvaajat paremmin töitään kaupaksi, kun ei ihan jokainen pääse kaikkeen käsiksi :)
Lähetä kommentti