Vaikka on ihanan aurinkoista päivisin, ei meinaa keksiä uusia kuvauspaikkoja ja kohteita. Kaikki lähialueet on kuvattu jo sataan kertaan. Menen kuitenkin kirkonkylän rantaan. Siellä varikset ovat kovin kylmissään.
Samalle oksalle ei mahdu kahta. Tappelu tulee heti, kun toinen yrittää lähestyä.
Löytyisikö lumesta jotain suuhunpantavaa.
Löytyi. Tuli kielikin kuvaan.
Ja sorsia nyt on aina kumminkin. Tässä on avantouintipaikka, jota pidetään kunnossa läpi talven. Vain puolet siellä olevista sorsista mahtui kuvaan. Aallonmurtajan takana muuten vain höyryävä virta.
Tässä kohtaa on oikein kieltotaulu, ettei sorsia saa syöttää uintipaikassa, vaan syöttäjät ohjataan etäämmälle.
varis, sorsa
4 kommenttia:
Excelentes fotografias.
Gostei.
Um abraço e bom fim de semana.
Hieno kuva variksen päästä. Minulla on kamera aina mukana, menen sitten mihin menen. Koskaan ei tiedä mitä kivaa näkyy. Joskun on tullut lähdettyä vaikka kauppaan, ja meinaa ettei sielä nyt ainakaan tarvise kameraa. Eikös vaan näe aina jotakin kiinnostavaa, kun ei ole millä kuvata.
Noiden kuvauskohteiden puuttumisen kanssa painitaan täälläkin. Mitä vanhemmaksi blogi tulee niin tuntuu että aiheet alkaa kiertää samaa rataa =D. Vaan aina kuvista tulee erilaisia vaikka samoista paikoista ottaakin. Ihania kuvia! Mukavaa viikonloppua!
Kiitos kaikille. Anne: ihan sama havainto. Tuntuu, että ei tarvitse mennä kuin postilaatikolle, niin jo olisi ollut kuvattavaa. Ja aina juuri silloin kun ei ole kameraa.
Katinka: Se, mikä sitten kuitenkin motivoi kuvaamaan samoja asioita, on että on pakko yrittää saada paremmin onnistuneita kuin entiset.
Lähetä kommentti