Koskelopäivä

 Jo toisen kerran kävimme melomassa pienen reitin, vaikka ei niin kovin lämmin ollutkaan. Mutta pilvipouta on melkein parempikin kuin paahtava auringonpaiste siihen hommaan. Ei häikäise silmiä eikä kärvenny iho. Paha puoli vain, ettei tarkene mennä uimaan.

 Ne tavalliset vesilinnut saimme näkyviin. Tukkakoskelopariskunta uiskenteli edellämme. Kaksi ylintä kuvaa koiras.

Tukkakoskelonaaras. 

Vielä oli yksinäinen isokoskelokoiraskin. Ja jossain muualla putsaili itseään naaras. Kohtahan nämä koiraat lähtevät työnsä tehtyään muille maille ja naaraat jäävät lapsilauman kanssa yksin.

Isokoskelopariskunta jo aiemmin keväällä.
tukkakoskelo, isokoskelo

Järvellä näkyi lisäksi harmaa-, kala- ja selkälokkeja, kalatiiroja, kuikkia, härkälintuja, joutsenia ja yksi rantasipi eli ne kaikki tavalliset. Nyt on meillä lintujen kannalta parempi paikka valittuna kanootille kuin viime kesänä.
Kävimme vielä yhdellä pienellä lammella, jossa oli ne siellä tavalliset: haapanoita, telkkiä, tukkasotkia. Sinne vain ei millään meinannut nähdä, kun ruovikko oli niin korkea. Suunnittelin ottaa jotkin tikkaat tai sahapukin mukaan ensi kerralla, että saisi kuviakin, kunhan tulee poikasaika.