Sunnuntaipäivän kokemuksia

kanadanhanhi

Vaikka olen jo laittanut kanadanhanhien perheonnesta kuvia, tässä vielä yksi lisää. Eilen aamulla sataman liepeillä oli nämä kaksi pariskuntaa ja yhteensä 21 perillistä. Sitä ennen meidän ohi oli kulkenut jo yksi muu pariskunta neljän poikasen kanssa. Ja lisää tuli: kolmen aikuisen  seurassa näytti olevan ainakin 15 poikasta ja muistaakseni niitä seurasi vielä yksi pariskunta useine jälkeläisineen.

Niin että kyllä kanadanhanhi ainakin on yksi selviytyjä tässä kovassa maailmassa. Nämä ovat olleet viisaita. Ovat asettuneet elämään ihmisasutuksen keskelle, jolloin petolinnut eivät niinkään pääse hätistelemään. Yksi edesauttava tekijä on keskustasta puuttuvat ruovikot, joten suuria petohaukia ei ole vaanimassa ruovikoissa.

peippo

Olimme itse asiassa matkalla paikkaan, jossa  tiesimme olevaksi kuhankeittäjiä. Mutta se sitten on vaikea lintu. Vaikka se on kuulemma rastaan kokoinen ja kirkkaankeltainen, ei sitä pääse näkemään. Mutta laulu on yhtä kirkas kuin satakielellä. Heti paikalle päästyämme kuulimme melko läheltä kuhankeittäjän laulun, mutta koivut olivat niin käsittämättömän korkeita, että miten sieltä ketään näkee. Emmekä päässeet pienen vesilutakon takiakaan yhtään lähemmäksi. Ei onnistunut taaskaan näkeminen saati kuvaaminen. Eihän se ole onnistunut koskaan kotipihaltakaan, vaikka takavuosina ihan kotipihan koivuissa lauleskeli. Mutta pakko sitä on aina yrittää, onhan sen joku joskus saanut kuvatuksi, koska kerran tiedetään, minkä näköinen se on.
Kuvasin korvaukseksi laulavan peipon.

töyhtötiainen

Yksi kiva yllätys oli neljä töyhtötiaista vanhassa kuusessa. Olisivatko olleet poikasia.

tukkakoskelo

Vesille menimme päivällä. Tällä tukkakoskelopariskunnalla ei näyttänyt olevan minkäänlaista perillistä. Jotkut ovat menestyjiä, jotkut häviäjiä. Olisin minä toivonut, että näitäkin lintuja olisi vielä tulevaisuudessakin.