Käväisimme eilen Imatran Vuoksen rannoilla katsomassa, millaisia lintuja siellä on. Siellä olisi ollut ihmisten mukaan myös uivelonaaraita, mutta Vuoksi on pitkä, ei osunut minun eteeeni, vaikka minulle neuvottiin tarkka paikkakin. Mutta uiveloillakin on siivet, pääseväthän ne siirtyilemään paikasta toiseen.
Kanadanhanhia oli aika paljon. Yksi hanhi ui kaikessa rauhassa rantaan päin, sitten se yhtäkkiä painoi etuosansa veteen.
Ja siitä jotenkin kummallisesti kierähti sivuttain selälleen ja ympäri. En ole koskaan nähnyt, että lintu kierähtää sivuttain ympäri, yleensä ne tekevät kuperkeikan tapaisen. Mutta kanadanhanhihan on iso ja painava, varmaan ainut keino päästä ketarat taivasta kohti.
Se kaikki tapahtui niin äkkiä, että tuskin tajusin. Ymmärsikö lintu itsekään, sillä se jatkoi samantien matkaansa muina miehinä.
Kiva yllätys oli yksi punasotkakoiras. Uutisten mukaan punasotka on peräti uhanalainen nykyään. Eikä ollut puolisoa tälläkään. Se mitä kauempaa luulin sen puolisoksi, olikin telkkänaaras.
Ei pidä tulla liian lähelle. Punasotka ei sietänyt telkkää lähellään, vaikka näytti ikään kuin hakeutuvan välillä sinisorsien seuraan.
Sinisorsiahan siellä nyt tietysti oli vaikka kuinka paljon, missäpä niitä ei olisi.
Naakkoja oli rutkasti. Tälläkin minihame ja pipo silmillä.
Lajimäärä oli kovin vähäinen. Isokoskelopariskunta, muutama telkkä, ja sitten nämä mainitut. Joutsenparvi lensi kauempana. Myös yksilömäärä isokoskeloilla ja telkillä oli kovin vähäinen aiempiin vuosiin nähden. Edes variksia en nähnyt kuin kaksi.
2 kommenttia:
Hieno saalishan tuo oli! Ajelin eilen useammankin pellon vierustoja, vaan ei näkynyt joutsenia tai muutakaan. Paremmalla onnella ensi kerralla.
Mahtavat kuvat!
Lähetä kommentti