perjantai 16. kesäkuuta 2023

Islannissa nähtyä 3

Islannissa on niin monenlaista maisemaa, ja maa on niin erikoinen, että on pakko laittaa muitakin kuvia kuin lintuja. Puroja ja jokia on valtavasti, joka paikka oli täynnä rentukoita. Tällaiset paikat ovat virta-allin mielipaikkoja.
Putouksia on paljon, monet kuuluisia turistinähtävyyksiä. Tähän kuvaan ei vain mahtunut enää noiden putousten yläpuolella olevaa putousta. Tämä taisi olla jopa Islannin kansallismaisema.


Jossain päin oli pieni kirkko ja sen vieressä muistona entisajan rakennustyyliä.


Maan aikoinaan kiehuessa ja kuohuessa on muodostunut tällaisia kumpuja.


Erään sellaisen kummun päällä istuskeli lyhytnokkahanhipari.


Erikoisin kokemus oli eräänlainen navettaravintola (farm restaurant). Navetta ja ravintola samassa rakennuksessa. Ruokaillessa saattoi nähdä navetan puolelle, tämäkin kuva otettu ikkunasta ruokapöydässä. Navettaan pääsi myös sisälle tutustumaan. samoin saattoi seurata, miten talon koira haki lehmät illalla lypsylle.
Vaivaiskoivumetsää. Yksi niitä harvoja paikkoja, missä metsää yleensäkään on.


Paljon on hienoja kauniita maisemia, mutta runsaasti on myös pelkkää laavakenttää, johon ei kasvillisuus tahdo sadoissakaan vuosissa pystyä juurtumaan.


Riekko ruokaili ja hyppelehti rinteillä.


Tuo nimenomainen riekko oli polun varrella tälle putoukselle mentäessä. Tämä Gulfoss, yksi kuuluisimpia putouksia.


Lapintiiroja tien tukkona. Jossain oli myös liikennemerkkejä, joissa varoitettiin linnuista.


Pikkukuovi seuraavanlaisen maiseman tienoilla.


Karuja merenrantoja ja lintujyrkänteitä. Näissä pesi paljon pikkukajavia ja myrskylintuja sekä kiisloja.


Laulujoutsenia oli aika paljon siellä täällä.


Sammunut tulivuori, jonka laelle kiipesimme portaita pitkin. Oli niin mahdoton tuuli, että tosissaan sai pelätä, että tuuli heittää rinteeltä alas. 


Korppi syöksähti erääseen vuoriseinämän kajavakoloniaan, muttei sillä kertaa onnistunut saalistamaan. Kääntyi takaisin.


Niin sanottu Musta metsä. Valtava alue, joka koostuu laavamuodostelmista. Olen ollut tuolla myös 35 vuotta sitten, jolloin ei ollut mitään kasvillisuutta eikä polkuja ainakaan. Saattoi helposti eksyä. Nyt oli tehty hienot kävelyreitit ja joka paikassa kasvoi kivasti vaivaiskoivua.
Keflavikin lähellä oli rivi erikoisia katulamppuja.

Ja maasta höyryää edelleen kauhean pahanhajuista rikinkatkuista höyryä. 


Merenrannat ovat täynnä lietettä. Merisirriä ei ole helppo löytää kivien ja kasvillisuuden seasta.

merisirri, lyhytnokkahanhi, lapintiira, kiiruna, korppi, laulujoutsen, pikkukuovi
 

2 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Uskomattoman kaunista!

Susanna Hietanen kirjoitti...

Onpa upeat maisemat 🥰