Vihdoinkin norppa

norppa

 Eilen äitienpäivänä emme menneetkään äitienpäivälounaalle kuten tavallisesti, vaan norpparetkelle. Täällä on eräs firma alkanut järjestää toukokuisin erityisiä saimaannorpparetkiä ja lupaa 95-prosenttisella varmuudella norpan näkemisen. Jäiden lähdettyä norpat nimittäin makoilevat kallioilla karvanlähdön aikana. En ollut koskaan eläissäni vielä nähnyt luonnossa norppaa, emme asu järven rannalla, kuten kesämökkiläiset, joilla on mahdollisuus aamusta iltaan tarkkailla järvelle. Mutta eilen näimme kaksikin.

 Kovin lähelle ei voinut mennä, ettei vaivalla löydetty karkaa veteen.

Ei sitä ole helppo havaita kivien seasta.

kalasääksi

Norppien jälkeen pääsimme näkemään vielä paikan, jossa kalasääksi hautoi pesällään.

valkoselkätikka

 Ja kun palasimme rantaan kolmen tunnin risteilyltä, rannassa bonuksena ihan laiturin kohdalla oli valkoselkätikan pesä. Lintu oli juuri tuomassa pesälleen valtavaa toukkaa. Lehtiä vain oli puissa jo niin paljon, että ei meinannut saada millään kunnollista otosta muistikortille.

Odotin näkeväni matkalla myös enemmän vesilintuja, mutta vedet ovat niin  laajoja ja aavoja, että luodoilla näkyi vain lokkeja, ne kun ovat valkoisia, osuvat silmiin paremmin. Yksi tukkakoskelopariskunta ui suhteellisen lähellä, mutta muuten ei silmä erottanut kun lainehtivaa vettä. Oli aika voimakas tuuli, 7 m/sek. joten ihme, jos aaltojen seasta olisi jotain erottanut.