keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Virossa nähtyjä

Kiva neljän päivän reissu tuli tehdyksi Haapsalun-Matsalun alueelle.  Hotelli oli Haapsalussa niemellä, niin että joka puolella oli merta ja vieläpä niemellä lampikin, jossa uiskenteli monenlaisia lintuja, mustakurkku-uikutkin ihan vieressä.

 Oikein ne välillä halailivat toisiaan.

Silkkiuikkujakin oli siellä täällä tosi paljon.

 Nokikanoja oli runsaasti, välillä ne innostuivat leikkimään, vai tappeluako lienee.

Nokikanapariskunta antoi toisilleen ruokalahjoja ja välillä hellästi näykki toisiaan.

 Hotellin edessä oli paljon tukkasotkia, jotka mennessämme olivat isossa parvessa. Sen parin päivän aikana, jonka olimme, ne ehtivät jo muodostaa pareja. Tätä tapausta en päässyt huomaamaan alusta lähtien.

Harmaahaikaroita oli yllättävän paljon, vähän siellä täällä. Kauempana niitä näkyi pitkä rivi ottamassa aurinkoa.
Metsikössä harmaahaikaroiden pesiä. Siellä yksi hautookin. Näitä oli ainakin kymmenen lähekkäin, kuvaan ei mahtunut kuin nämä kaksi.

 Olin yllättynyt, että en nähnyt itselleni uusia lajeja kuin pikkujoutsenen (musta nokka). Sekin niin tosi kaukana ja olematon kuva, mutta onhan se sentään elis. Oli sillä kaverikin.

 Merilokki oli saanut saaliin, mutta sillä oli kova tuska saada se hengiltä. Ei lokki jaksanut sitä nostaa vedestä, mutta raahasi matalampaan veteen ja alkoi nyhtää lihaa vähän kerrassaan.

 Suokukkoja rannalla. Muitakin kahlaajia oli, mutta kaukana kaukana.

 Muistan Viron kattohaikaroista. Nyt en nähnyt kuin parissa paikassa niitä. Joskus harvoin auton ikkunasta näkyi kattohaikaran pesä. Joku kertoi nähneensä jossain kuvan, jossa oli kattohaikaroita lahdattu oikein urakalla ja laitettu pinoittain auton kärryille, samoin oli tapettu ihan vain huvikseen mm. kuhankeittäjiä.

 Useassa paikassa oli massoittain valkoposkihanhia.
Eräässäkin paikassa niitä lähti muuttomatkalle pohjoiseen ryhmittäin. Oli kiva seurata, kun satuimme juuri niiden kohdalle, kun ne ylittivät meidät. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun ne palasivat valtavana joukkona takaisin, jokin kotka oli vaanimassa saalista. Jossain oli myös tundra- ja merihanhia.

Nokkavarpunen oli kiva yllätys.

 Mukava oli nähdä myös keltavästäräkki.

Kivitaskuja oli paljon. Samoin kottaraisia.

Pähkinänakkelikin rakensi pesää puolisonsa kanssa.

Minulta jäi näkemättä mm. sarvipöllö ja tammitikka, jotka jotkut saivat kiikariinsa ja jotka olisivat olleet minullekin ns. eliksiä. Ja tietysti haukkoja ja kotkia näkivät ne, joilla oli kaukoputket. Kameran ulottumattomiin jäi myös avosetteja.

3 kommenttia:

Anne Hagman-Niilola kirjoitti...

Voi että, miten mahtavat linnut!

Susanna Hietanen kirjoitti...

Upeat lintulöydöt!

Virossa on mahdollisuus törmätä useammin ja useammanlaisiin eläimiin kuin koti-Suomessa. Varmasti erittäin virkistävä reissu :-)

seita kirjoitti...

Onpa ollut antoisa lintureissu. Kerrassaan upeat kuvat mustakurkku-uikuista.