Vesilintujahan minä nytkin alun perin lähdin kyttäämään. Mutta sitten soi puhelin ja istahdin kannon päähän juttelemaan pitkäksi toviksi. Jonkin ajan kuluttua lähistölle lensi useamman linnun parvi. Silmämääräisesti katsottuna siinä näytti lennähtelevän ja hyppelehtivän tiaisia, peippoja ja olisiko ollut viherpeippojakin. Mutta hetkonen, tuossa rungollahan on jokin muu.
Siitä sitten yhdellä kädellä yritin saada jonkinlaisen dokumentin kotiintuotavaksikin. Pari räpsäystä ja lintu oli hävinnyt. Puukiipijä. Kyllä se vain niin on puunrungon värinen, että ellei se liikkuisi, sitä ei erottaisi rungolta ollenkaan.
Se opetus tässä nyt taas oli, että luonnossa olisi jo valmiiksi istuttava odottelemassa, mitä eteen sattuisi tupsahtamaan. On annettava lintujen tulla luo, eikä mennä niiden luo. Kaverille kiitos, ellei hän olisi soittanut, en olisi tätäkään nähnyt :)
puukiipijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti