Tämänpäiväisellä melontaretkellä sattui kuikkapariskunta suhteellisen lähelle.
Vähän ihmettelimme, miten ne eivät heti sukeltaneetkaan vaan katselivat meitä hämmästyttävän lähellä ihan kiireettömästi.
Rauhallisuus oli näennäistä.
Melko kaukana rannan tuntumassa uiskenteli kaksi poikasta, joista pariskunta oli huolissaan.
Sieltä ne poikaset vihdoin saapuivat vanhempiensa luo ja sukelsivat käskystä.
Kovin ovat poikaset haljun värisiä. En ole ennen päässyt näin läheltä kuikan poikasia näkemäänkään.
"Otanpa pienet spurtit poikia odotellessani!"
"Minä puolestani tähystelen vähän kaloja!"
"Mutta mihin ne pojat sillaikaa hävisivät? Mistä me niitä täältä enää löydetään?
kuikka
1 kommentti:
Mikä kuvasarja!
Lähetä kommentti