Taannoisena usvaisena aamuna kirkonkylän rannassa näin järven pinnalla liikehdintää ja kuplintaa. Toivorikkaana osoitin kameralla, jos saisin aiempaa paremman kuvan kaloista pinnalla. Mutta pinnan kuohunnan huomasi myös lokki.
Sinne se syöksähti kalan perään. Nosti päänsä pinnalle, mutta ei ollut saanut kalaa kiinni. Heti perään toinen yritys.
Ja niin oli kala joutunut lokin pihtiotteeseen. Siitä lokki pompsahti ilmaan,
mutta hankala on päästä lentoon kala suussa.
Plumps, plumps, plumps se joutuu ponnistelemaan pinnalla..
kunnes vihdoin saa tarpeeksi ilmaa siipiensä alle..
2 kommenttia:
Meidän ruuat harvoin noin kovasti vastustaa suuhun matkalla! Onneksi.
Tillariina: ei onneksi ainakaan nykyään, mitenkähän lie ollut tuhat vuotta sitten :)
Lähetä kommentti