Aamun linturetki tuntui turhauttavalta. Pikkulintujen ääniä kuului sieltä täältä, mutta mitään en nähnyt enkä ainakaan kuvaan saanut. Mutta sitten lähettyvillä kuului palokärkien kauheaa metelöintiä ja selvästi oli hätäilyääniä. En heti edes ajatellut mennä katsomaankaan, mutta kun meteli vain jatkui ja jatkui, menin kuitenkin. Paikalta lähti tämä musta lintu, minusta näyttää korpilta tai varikselta. Ainakin molempia liikuskelee lähialueilla.
Olin sen verran kaukana vielä, etten havainnut kaikkia
tapahtumia, mutta kuvasin kuitenkin. Seuraavassa kuvassa on haavan
rungolla palokärjen pesä, jonka edessä ovat molemmat emot ja pesästä kurkkii poikanen. Olivat vain niin oksien takana, että kuvatessani luulin kuvaavani tyhjää pesäaukkoa.
Hieman pääsin lähemmäksi ja tästä kuvasta näen, että urospalokärki on ilmeisesti jossain vaiheessa luikahtanut pesään, koska se nyt vahtii aukolta ja poikanen kurkkii selän takana.
Olin jo aiemmin keväällä nähnyt palokärjen askaroivan itselleen pesää melko lähelle meitä, mutta jostain syystä olen luullut, että se ei tullutkaan siihen pesimään. Mutta kiva, että pesintä on tähän asti onnistunut, kunhan vain saa kasvatetuksi poikasen aikuiseksi.
Ei näyttänyt ainakaan kerralla kurkkivan kuin yksi poikanen. Jossain vaiheessa emo on taas huomaamattani lentänyt pesästä pois, koska tämä tuntuu kerjäävän ja katsovan jonnekin emonsa suuntaan. Onkohan kuoriutunut montakin poikasta alun perin. Ja montakohan katastrofia on pariskunta jo tänä keväänä kokenut.
2 kommenttia:
Luonto on raadollista, mutta elämä on siksi sitäkin ihmeellisempää.
Mahtava tapahtumaketjun havainto kaikessa ikävyydessään.
Onkohan palokärjet siirtyneet lähemmäs asuttuja seutuja. Meidänkin kotipihan lähellä käy palokärki usein männynrunkoja koputtelemassa.
Lähetä kommentti