Taivaanvuohta olen yrittänyt metsästää monta vuotta ja aina yhtä tuloksetta. Nyt havaitsin, että jonkin kelopuun oksalla seisoi taivaanvuohi.
Ja kaukana tietenkin, tuolla jossain ylimmällä oksalla se istua kökötti. Ja sitten ilmestyi alemmaksi rungolle palokärki.
Jännityksellä aloin seurata, mitä tapahtuu, kun nämä kohtaavat.
Ei mitään. Kumpikin oli jähmettyneenä paikoillaan pitkiä aikoja, kunnes samaan puuhun lensi pikkutikka. No ihmettä minusta. En ole omalla paikkakunnalla koskaan vielä nähnyt pikkutikkaa, tänä keväänä vain kuullut rannassa ääntelyä. Aina lähemmäksi mentyäni lintu on lentänyt ulottumattomiin.
Eikä kohtaamisesta mitään näytelmää syntynyt. Tikat etsivät rungolta syötävää ja taivaanvuohta kiinnosti enemmän soidintaminen. Sekin näytti räpyttelevän vähän väliä siipiään, kuten näkemäni kottarainen taannoin. Tulkitsin paritteluriiteiksi. Välillä kuului tiktak-ääntelyä, välillä lentomäkätystä.
Olisivat vain saaneet olla minun puolestani lähempänä, mutta hyvä näinkin.
2 kommenttia:
Mahtavat esitykset sinulla siellä!
Kiitos, kun jaoit. Taivaanvuohi taitaa olla minulta vielä kokematta. Palokärjestä en ole saanut koskaan kuvaa. Tosi monta wau-elämystä samassa julkaisussa :-)
No nyt on ollut lintuihmeitä. En ole koskaan onnistunut näkemään taivaanvuohta muuten kuin ylhäällä lentelemässä.
Lähetä kommentti